Linnut ja vuorovaikutus 2015-11-25 22:46

Kuvaus:

Erilaiset lintujen, ja niihin liittyvien tai liitettyjen asioiden aiheuttamat reaktiot ottavat päätöksenteon (ja tavalliset ihmiset) valtaansa, eikä nykykulttuuri oikeastaan anna keinoja käsitellä asiaa olennaisella tasolla.

Lähtökohta tekstin teemoihin tuli miettiessäni satunnaisten ihmisten suhtautumista linnunruokintaan. Osittain teksti on tältä osin kohtuullisen yleistajuista, mutta syvempää ratkaisua (ainakin henkilökohtaisella tasolla) etsiessään pohjautuu filosofisempaan välittyneisyyden analyysiini (ks. esim. Johdanto) ja konkreettisten esimerkkien vaatimusten myötä osaltaan laajentaa sitä.

Tässä tekstissä, ehkä enemmän kuin aiemmissa, useampaa tasoa (teoreettinen, yhteiskunnallinen, eettinen, käytännöllinen...) käsitellään yhtä aikaa, teemojen rakentuessa tietyn konkreettisen aiheen (lintujen ruokinta) ympärille.

***

Nykykulttuuri on olennaisilta piirteiltään markkinointia, joka on itsessään ristiriidassa huolenpidon kanssa1 - tämä yhdistettynä ihmisten eläinsuhteisiin liittyviin ilmiöihin (jotka ovat arkipäiväisiä mutta varsinaisesti absurdeja) muodostavat liian ristiriitaisen kokonaisuuden.

Ihmiset yksinkertaisesti hyväksyvät liian monia ja liian ristiriitaisia asioita sekä omassa että myös eläinten toiminnassa voidakseen hallita eläinsuhteitaan mielekkäällä ja eläintenkin suhteen kommunikatiivisella tasolla. Toisin sanottuna, nyt eläimiä ja niiden esiintymistä yritetään kontrolloida, kun kommunikaatiokeinot eivät näytä riittävän sellaisen elämän (ja sellaisten eläinten) tuomiseksi esiin joiden kanssa ihminen voi olla mielekkäässä vuorovaikutuksessa (oikeastaan kommunikaatiota ja vuorovaikutusta ei pidetä edes mahdollisena), ja keskeisiä sellaisia eläimiä ovat varpuslinnut (tai oikeastaan ns. laululinnut).

Itseasiassa moni syvällisimmistä2 "ihmisyyteen" liitetyistä asioista on varsinaisesti peräisin varpuslinnuilta, eikä vain peräisin vaan ihminen tukeutuu niihin kaiken aikaa. (Sama pätee eri tasoilla myös muihinkin eläinlajeihin - ts. ei ole mitään ihmisyyttä erillään muista eläimistä.)

Tämän suhteen ylläpitäminen kuitenkin vaatii sellaisia ratkaisuja joihin ihmiset (kokonaisuutena) eivät muiden (elämyshakuisten) mieltymysten vuoksi yleensä ole valmiita.

***

Linnut liikkuvat ilmapiirin mukaan. Kaupungissa viihtyvät varpuslinnut ovat niitä jotka osallistuvat huolta pitävään ympäristön hoitoon. Ollakseen omimmillaan ne vaativat huomiointia. Mikäli tunnelma on kireä, ihmiset saavat riesakseen juuri ne joita eivät halua, ja jotka kyllä jaksavat taistella asemastaan: lokit, varislinnut, pulut.. Voisi ehkä sanoa että varpuslinnutkin joutuvat tässä paineessa välillä käyttäytymään jossain määrin ei-lajityypillisesti vallitseva paine huomioiden, mutta yleisesti ottaen tämä on yksinkertaisestus: yleensä ne ikäänkuin näyttelemällä3 merkitsevät eleen, mutta ne voivat joutua käyttämään vieraita tyylejä joissain tilanteissa liikaa. Tuon paineen purkaminen tai helpottaminen on olennaisesti havaitsijan tehtävä. Osa tätä on juuri havainto paineen lähteestä, tilan antaminen ja varoittaminen (ei tuomitseva) koko tilanteesta.

Tilanne on se että kaikki linnut niputetaan hysteerisesti yhteen (joskus jopa yhteen rottien kanssa), kun ongelma ratkeaa juuri huolenpidolla. Yleinen ihmisyyteen liittyvä seikka on, että tämä(kin) aika on elämyshakuinen, mikä kutsuu luonnon osalta esiin lähinnä saalistamista (ihmiset itseasiassa pyrinnöissään huijaavat itsensä saalistajille). Tässä asiassa ratkaisevaa ei ole kohtuullisuus tai kohtuuttomuus, vaan itse huoli on väärä. Tällä hetkellä luonto halutaan pois ja yksi versio jatkosta on laittaa tilalle koirat. Koira jää välikappaleeksi ihmisen ja luonnon väliin eikä ihminen enää löydä luonnollista kommunikaatiota ympäristöönsä. Tällä on itsessään monia suoria (terveydellisiäkin4) seurauksia, mutta en spekuloi nyt sitä.

Olennaista on, että hysteerisellä niputtamisella ja pakkaamisella (kuten lihatuotanto) ihminen itse tuottaa (terveys)ongelmansa, ja jollain ihmeen kommervenkillä näkee eläimet ongelman alkuna. Silti esimerkiksi Helsingin kaupunki hyväksyy kyllä lokit verkkosivuilleen istumassa jonkin vanhan rakennuksen julkisivun päällä, ja ne löytyvät matkailuesitteiden kansista. Mielestäni kaupungin koko kuva, todellinen pyrkimys ja henkinen ilmapiiri on tämä - täydellinen pannukakku ja typeryys. (On silti kiitettävä ettei sinne yritetä laittaa muuta kuin lokkeja.)

***

Mitä konkreettiseen linnunruokintaan tulee ns. realiteetit huomioiden, on hyvä olla varuillaan esimerkiksi siitä että ei toimi koirailijoiden, ulkoilijoiden, työkiireisten, tai muiden harrastajien alueella (valitettavasti heitä on ihan lintujen hyvinvoinnin vuoksi järkevää väistää).

On hyvä muistaa että ihmiset ovat asiasta yksinkertaisesti tietämättömiä (absurditeettiin asti) ja ongelmat tulevat jo siitä - heidän intressinsä (elämyshakuisuus) eivät myöskään riitä ongelman ratkaisemiseen mikäli he yllättäen ja ehkä tarpeettomasti joutuvat niiden keskelle.

Yksi virhe jonka ruokkija myös saattaa tehdä, on perustaa ruokinta paikkaan jossa on (em. ihmisaktiviteettien ohella) jonkin muun eläimen liian voimakas kiinnitys (kuten rotan tai vaikka koiranulkoiluttamisen). Nuo kiinnitykset voivat olla ihan muutamasta metristä kiinni. Ruokintaan tulee silloin monenlaista jännitteisyyttä eikä se lähde oikeastaan millään teknisellä ratkaisulla. Esimerkiksi haukkojen esiintyvyys ei ole vain suojaisuudesta kiinni vaan, siitä millainen jännite ilmapiirissä on. Ei ole mitään suojaisaa tai suojatonta paikkaa sinänsä, vaan väärä jännite aiheuttaa uhan ihan mihin tahansa. Ja nämä asiat eivät ole staattisia.

On kuitenkin niin että toimiva tekninen ratkaisu (esimerkiksi varispaineen poistava suojaverkko) antaa luottamuksen, ja poistaa olennaisilta osin jännitteen: ruokintaa ei enää tarvitse vartioida (mikä taas poistaa huomattavan määrän toiminta-avaruutta saalistajilta). Toimivuus perustuu tällöin lintujen omaan vuorovaikutusjärjestelmään ja liikkumiseen. Luonnon osalta korostetaan usein kilpailua, mutta itse näen paljon enemmän yhteistoimintaa. Tämä tietenkin johtuu siitä että olen valinnut toimivan kanssakäymisen (tai varsinaisesti linnut ovat hyvin pitkälle hyväksyttäneet sen minulle5) ja rajaan havaintoni ja toimintani sen ylläpitämiseen.

***

Ongelma esimerkiksi hallinnoinnin (kaupungin, taloyhtiöiden) ja ihmiskulttuurin suhteen on laajempi ja syvempi kuin joku yksittäinen kielto. On hyvä seurata tilannetta tästä perspektiivistä, ja mukautua (ruokinnan suhteen) ympäristön vaatimuksiin tältä perustalta, mikä ei kuitenkaan aina tarkoita kiellon hyväksymistä, vaan sitä minkä vuorovaikutus lintujen kautta tuo esiin. Linnutkin tekevät sen omalla tavallaan, ja tämän kanssa kommunikointi on olennaisinta. Esim. asiasta raivoaminen ihmisten piirissä tms. ei ole varpuslinnuille omin ilmapiiri, vaan aiheuttaa myös niille ongelmia tavalla tai toisella.

Puistoissa myös liikkuu (sallituillakin alueilla) erilaisia täyskieltosaarnaajia ("ehdottomasti kiellettyä", jne.), mutta ilmapiiri jossa he liikkuvat on tunnistettavissa ja sen oppii välttämään, mikä on linnuillekin parempi.

Mitä erityisesti merkittyihin ruokintakieltoihin yleisesti ottaen tulee, käytännössä niihin liittyy sekin ongelma että ei ajatella lainkaan lajien eroja: ei ehkä haluta lokkeja tai puluja, mutta tämä ongelma on helposti kierrettävissä huolellisella sijoittelulla ja tarvittaessa verkkoaidalla. Asioita yhdistellään holtittomasti, ja holtittomuus on juuri se asia mikä mm. lokkeja ja puluja kutsuu, ihan käyttäytymismallinakin. (Ja mitä varsinaiseen ruoanetsintään tulee, esim. lokit eivät ensisijaisesti liiku ruokintojen perässä vaan jätteiden.)

***

On huomioitava että luonto voi järjestyä monella tapaa. Esimerkiksi teksteissäni mainitut linkitykset ja lajien roolit ovat jossain määrin subjektiivisia, jo siitä syystä että ne on sidottu paikallisiin lintuihin ja muihin eläimiin, joita ei kaikkialla ole -  ja toisaalta kaikkia ei ole tässäkään mainittu. Uskon niiden silti olevan jossain määrin universaaleja, ts. niiden pohjalta voi jatkaa havaintoja muissa järjestyneisyyksissä.

Toinen huomioitava seikka on, että järjestyneisyyttä on hyvin mahdollista häiriyttää, eikä se ylipäänsä ole staattinen tai hierarkinen vaikka idioottimainen fraasi ravintoketjun huipusta esiintyy. Siksi kannattaa miettiä onko mielekästä tehdä esimerkiksi lintujen ruokinnasta millään tavalla virallista tai ehkä edes organisoitunutta. Tällainen toiminta kutsuu automaattisesti ei-toivottua linjoittumista ja piirittämistä, ja johtaa lähinnä haukkahulluuteen (johon pesiytyvät myös mm. lokit ja varikset).

Lintuharrastus ei voi mielekkäästi olla virallista tai suureellista, vaan omantunnon asia.

--

1 Yksi esimerkki markkinavetoisuudesta ja suureellisuudesta on Helsingin kaupungin rakennuspalvelustaan käyttämä nimi "Stara". Muistaakseni jossain heidän mainosfraasissa käytetään huolen pitämiseen liittyvää ilmaisua, mutta varsinaisesti heidän toimintansa on jyräävää avohakkaamista joka kutsuu (se on niistä riippuvainen) seurakseen lähinnä lokkeja, variksia, puluja ja rottia. Muusta he eivät oikeastaan tiedä, mikä voi toisaalta viattomuutena (syyntakeettomuutena) olla hyväkin asia, mutta jättää ilmapiiriin ison leiman.

2 Luonnollisesti 'syvällisyys' on melko subjektiivinen käsite. Osa tästä on melkoista haukkapaatosta, ja jotkut liittävät viisauden pöllöön. Kaikilla on hieman eri merkitys. Näidän kahden osalta saalistavuus on ilmeistä. Omaa merkitystäni yritän havainnollistaa tekstieni kokonaisuudessa, mutta tuskin sitä voi mielekkäästi tiivistää mihinkään yhteen fraasiin.

3 Varsinaisesti kyseessä on yhteisliike. Vaikka se on yhteinen, se ei välttämättä ole harmoninen puhtaasti positiivisessa merkityksessä. Sellaiseksi liike on liian patoutunut ja kyllästetty (pakotettu). Myös havaitsija on osa liikettä, ja joutuu jatkamaan sen (tapahtuman) merkitystä - antamaan tapahtuneelle tilaa itsessään, tai väsyä ja väsyttää siihen. Mutta jatkaessaan hän voi antaa vain sellaisen merkityksen jonka hän voi hyväksyä. Siinä mielessä hän on minuus, ja minuutensa kieltäessään pettää kaikki osapuolet. Olemalla taas minuus joka kieltää muut osapuolet tai valintojensa merkitsevyyden, hän on murhaaja (murhauttaja). Jos hän epäonnistuu hän joutuu ristiriitoihin (kirjaimellisesti skitsoilee*) ja epäonnistuttaa, jos hän taas painostaa jotain (kiristyy jossain osassa kehoaan) hän pakottaa ja epäonnistuttaa, jos hän taas väsyy joku muukin on liian väsynyt tai väsytetty. Kaikkiin epäonnistumismahdollisuuksiin on mahdollista keksiä tapoja selviytyä, mutta mahdollisesti vain aiempi epäonnistuminen muistaen ja siitä varoittaen. Nämä kaikki voivat kuitenkin johtaa uusiin ristiriitoihin ja epäonnistumisiin, mutta perääntymisen mahdollisuutta ei ole - eikä ratkaisu missään vaiheessa löydy sankarillisuudesta. *) Skitsoilu ei merkitse "harhoja", vaan sovittamattomuutta joka johtuu osallisuudesta tapahtumaan jossa jotain revitään eri suuntiin. Se voi merkitä väkivaltaa tai esimerkiksi raatelemista. Hajanaiselle skitsoilulle vaihtoehtoinen ilmenemistapa on uppoaminen (perverssi) virne naamalla.

4 Käytän käsitettä 'terveys' tässä hyvin ohuesti, ts. lähellä ns. normaalia merkitystä, mutta en avaa tätä teemaa enempää nyt.

5 Jossain menee myös raja että voi luottaa lintuihin ja jäädä vastaanottajaksi. Tämä ilmenee tiettyjen negatiivisten ihmistunteiden ilmetessä. Linnut eivät esimerkiksi (välttämättä) varoita oravasta, mutta on mahdollista että ruokkijassa herää erilaisia epämukavia tuntemuksia, jotka viittaavat (osoittavat) suoraan erilaisiin häiritseviin asioihin (lapsiin, valokuvaajiin ja muihin ulkopuolisiin...) ja häiriössä linnut ovat välittömässä vaarassa vaikka ne eivät sitä itse enää viestittäisi. Mikään näistä ei itsessään ole vaara, mutta tunne on että dynamiikassa on jotain väärin. Ne voivat olla viesti vielä jostain ylimääräisestä tulijasta jonka johdatettavaksi (väsytettäväksi) ei saa joutua. Yksi mahdollisuus on hyväksyä joku muu ylimääräinen tulija (kuten pulu), jota ei muuten eikä pitkällä tähtäimellä halua mukaan, mutta tässäkin voi päätyä ansaan joko valheellisella luottamuksella tuohon tulijaan, tai muilla epämääräisillä tunteilla kuten taktikoinnilla. Viittaan tällä alaviitteellä äkilliseen joutumiseen tilanteeseen jossa saalistetaan ja sen ennakkotunteisiin. Tämän tyhjentävä määritteleminen lienee mahdotonta, mutta se johtaa olennaisiin itsetutkiskeluihin jotka ovat myös "syvällisimpien" uskontojen perusta, ja se mikä niissä on pysyvästi merkitsevää. Erityisesti saalistamistilanteessa (mukaanlukien saalistuminen ja saalistuttaminen) kaikilla omilla kokemuksilla, reaktioilla ja toiminnoilla on välitön ja merkitsevä vaikutus - tai näissä tilanteissa tätä ei elementtiä ei enää voi jättää huomiotta. Epäonnistumisia leimaa ajatukset: tiesin tämän jo ennalta tästä, tästä ja tästä. Jatkossa takautuneet muistot ohjaavat varoittamaan: mihinkään ei voi enää pysähtyä, vaan jokainen muisto on uuden rakentamista. Fatalismi ja kyynisyys ovat mahdottomia asenteita, koska ne ovat näkyvästi valintoja antaa valta saalistajalle. (Alussa mainitusta oravasta: nisäkkäät väsyttävät lintuihin keskittynyttä, eikä yhtään nisäkästä ole turvallista ottaa mukaan.)

Luokka: »
Avainsanat:, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
http://raulihaverinen.fi/?id=106