Saaren henget 2018-03-15 20:02

Kuvaus:

Margus Ellermaa kirjoittaa Seurasaaresta:

Oravakanta on ylitiheä ruokinnan vuoksi. Tiaiset ovat päällekäyviä, luonnoton käytös johtuu niin ikään tarpeettomasta vuoden ympäri jatkuvasta ruokinnasta. (Ellermaa 2018, 98)

Mitä oraviin tulee, en kyseenalaista väittämää. Mitä tiaisiin tulee, tämä on pikemminkin seurausta edellisestä. (Kerääntyvyys)

Tiaisten (ainakin talitiaisten) osalta tässä on lisäelementtejä. Jos alueella on jo poikkeuksellisesti käyttäytyvä laji joka on myös pesäpaikkojen osalta sen kilpailija, tiaisten on jo tästä syystä mahdollisesti käyttäydyttävä aggressiivisemmin seuratakseen oravien käyttämää "virettä" - jos ne eivät tee sitä, jokin muu seuraa sitä - tämä voi olla niille itselleen suora uhka, tai sitten oravien muodostama uhka suuntautuu niitä kohti. (Liikkeen pakko)

Toisekseen, ruokinta kesäisin ei itsessään välttämättä ole paha, mutta sen määrä voi olla. Marginaalisempi kanssakäymiseen liittyvä ruokinta voi olla toimiva, tosin pesintäaikana se voi itse muodostaa muita vaaratilanteita, ulkopuolista seurailua. (Seuraantuvuus) Enkä ainakaan tiaisia kesäaikaan ylenpalttisesti johdattelisi tähän - ne ovat silloin muutenkin piiloon vetäytyvämpiä ("houkuttelu" tai "kesyttäminen" ovat käsitteinä suorastaan tuomittavia, saalistamisen johdannaisia, toiminnan perustan täytyy olla jokin muu). Täytyy kuitenkin sanoa, että huomattavassa osassa näkemistäni ruokinnoista on minkäänlainen mielekkyys hakusessa: vääränlaista ruokaa väärissä paikoissa, ja sitten paskanseuraajat eivät erota asioita toisistaan vaan sekaantuvat vainohelvettiensä kanssa eivätkä sitten ymmärrä miksi linnut alkavat käyttäytyä omituisesti. Omien kokemusteni mukaan linnut myös itse kontrolloivat ruokintapaikan käyttöään, esim. vähentävät käyntejä kevään tullen (varsinkin tiaiset). Jos ne eivät sitä tee, ilmapiirissä on jotain muutakin vialla. Viherpeipot ovat olleet halukkaimpia jatkamaan ruokintaa keväisin, mutta lähinnä varpusille järjestän muunlaista pienimuotoista ruokintaa kesäisin.

On myös kolmas ulottuvuus, että saarella itsellään on (käyttääkseni ilmeisesti vanhanaikaista ilmaisua) hiukan demoninen vire, joka saa a) itse luonnon käymään hiukan ylivilkkaana ja b) ihmiset tasoittaakseen epäsuhtaa osallistuvat siihen jollain, millä tahansa, ymmärtämällään tavalla, kuten "tarpeettomalla" ruokinnalla. (Johdattuvuus) Seurasaarella on oma ympäristöstä erottuva historiallinen henkensä, eikä jännitteisyydestä johtuva vire siksi olisi erityisen yllättävää. Ja sitten on se jumalaton ylioppilasjollotus matkasta jään yli Seurasaareen. Demonisuus voisi saada minkä tahansa muunkin ilmaisun, kuten koiraharrastusta perverssissä mittasuhteessa à la Tervasaari.

En ole käynyt Seurasaarella yli kymmeneen vuoteen, ja käyntikerroilta muistan poikkeuksellisina ainoastaan oravat, joten en tarkalleen tiedä mitä tuo tiaisten käyttäytyminen pitää sisällään. Oravat ovat yliedustettuina myös muualla lähiseudulla, jossa ne tulevat helposti myös asuntoihin sisään. Sen täytyy itsessään olla stressaavaa tiaisille, jos ne eivät tavalla tai toisella siihen reagoi. Ja mitä demonisuuteen tulee, oravat itsessään ovat tätä.

Erityisesti hyönteissyöjissä, esimerkiksi talitiaisissa ja västäräkissä on mielestäni myös ominaisuus että ne voivat vastaavalla tavalla demonistua, maanistua ihmisten ilmapiiristä. Silloin ilmapiirin roikkuminen on odottavaa ja jännittynyttä, ja tämä on niille mahdollinen tapa reagoida, jopa aggressiivistua. Ne toimivat näin koska lintujen kaikki toiminta on kommunikaatiota, mutta niillä onkin seuralaisia jotka eivät näytä kommunikoivan tai kommunikoituvan. Seuraajan ei kuulu kiristää tällaista ilmapiiriä, vaan rauhoittaa sitä. Mutta se mikä rauhoittaa ihmistä, ei rauhoita lintuja - esimerkiksi videoinnin, valokuvaamisen tai kiikaroinnin kanssa roikkuminen on typerintä mitä voi tehdä, ja luulla että se mitä sitten tapahtuu on jotenkin luonnollista (tai luonnon laki) - se on luonnollista, mutta piiritettynä ilman ulospääsyä, ja tämä piiri täytyy saada merkeille siten että siinä voi liikkua. Se joka haluaa jotakin muuta, on seurailussaan väärällä asialla. Objektiivista seuraajaa ei ole, kaikki ovat osallisia. Talitiainen voi aggressiivistua, mutta sen ei tarvitse - jos niin tapahtuu paine tulee ulkopuolelta, eikä sitä saisi kannatella, siihen ne ovat liian arvokkaita.

Muita merkittäviä asioita ympäristössä: massiiviset sähkölinjat meren yli, presidentin virka-asunto, ja muut maan tavat. Muita mainittavia asioita: samassa teoksessa edellä mainittu juhannuskokottamisen ja linnun pesien hävittämisen historia (Ellermaa 2018, 98), kalastajan tappama joutsen. Kaikki ilmapiiriä kiristyttäviä tai sen kiristyneisyyttä kuvaavia elementtejä.

--

Ellermaa, Margus (2018): Helsingin tärkeät lintualueet ja merkittävä linnusto 2017. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2018:8. Helsingin kaupunki / kaupunkiympäristön toimiala, Helsinki.

Luokka: »
Avainsanat:, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
http://raulihaverinen.fi/?id=196