Lintujen nimityksistä 2018-04-28 16:43

Kuvaus:

Nimitys 'laululintu' pitäisi poistaa käytöstä, koska se on virheellistä lintujen estetisointia joka on peräisin lähinnä siirtomaa-ajalta. Olennaisempi nimitys olisi 'varpuslintu', mutta siihen kuuluu tällä hetkellä muutakin.

Samoin käsitteen 'jalo' olennainen merkitys (olemassaolon merkityksellisyyden tuojana) pitäisi kohdistaa varpus- l. laululintuihin eikä niihin moniin muihin sivilisaation teeskentelyilmiöihin joihin se nykyisin kohdistuu, ja joiden olennainen funktio on ajattelun hämärtäminen (saalistava ylevyys ja muu teennäisyydeksi päätyvä). Tosin luulen että tämä käsite itsessään on liiaksi historiansa raskauttama että se itsessään soveltuisi.

En ole varsinainen lintutietelijä, joten en tiedä minkälaista olemassa olevaa keskustelua nimityksiin liittyy tai niiden varsinaista historiaa. Nämä ovat filosofisiin teemoihini liittyviä ajatuksia.

KORJAUS: Tässä kohdin kommenttini menee hiukan ohi tuon tieteellisen jaottelun lähtökohdan. Viittasin siis enemmän mitä käsitteellä 'laululintu' arkiajattelussa ehkä ajatellaan... mikä saattaa joillakin tiputtaa jopa varpuset siitä pois, ja tässä ihmiset ajattelevat vikaan jotain umpimielistä viihtymistään kun koko ilmiön kommunikatiivinen elementti jää näkemättä. Eli tuo tieteellinen (anatominen) jaottelu sinänsä siis on varmasti ihan oikein. Ehkä haen jotain muuta jaottelua jota ei ole valmiiksi olemassakaan.

***

Yksi konkreettinen linnunnimi jonka muuttaisin on 'talitiainen'. Muilla kielillähän nimi on lähinnä 'isotiainen' - parus major, great tit...

Jos jatkan vähän provosoiden, onko tali-nimitys perua suomalaiskansallisesta pyrkimyksestä lisäillä eläimiä rakkikoiriinsa?

Tiaisessa on toki petomaisuutta johon se pystyy, mutta sen ei välttämättä tarvitse, eikä sitä ominaisuutta tarvitsisi lisätä. Erityisesti ihmisiin liittyvissä ilmiöissä aggressiivisuus on alunperin sille haitallista ulkoista painetta tavalla joka ihmisen pitäisi osata ennakoida. Tähän liittyy kommunikaatiovaje jossa ihminen loputtomasti kiristää ilmapiiriä, ja ehkä tahattomasti ajaa lajeja liian ahtaalle, jolloin esim. tiainen käyttäytyy hyökkäävästi. Tässä yhteydessä en sinänsä tarkoita esim. elinalueita karsivaa ihmisen toimintaa, vaan sitä että käyttää esim. samankaltaista aggressiota linnunruokintansa järjestämiseen jolla ihminen toisaalla tuhoaa luontoa. Tällöin lintu näkee toiminnan samanaikaisuuden ja ilmapiiri kiristyy.

Vakiintuneiden ja ihan hyvin sointuvienkin nimien muuttaminen on tietysti kankeaakin puuhaa. Joissain tapauksissa ihmisten ajattelua kuitenkin pidetään sellaisissa vankiloissa joita niitä en toivoisi pidettävän.

LISÄYS:

Myös lähialueilla (eesti, ruotsi, norja) on samankaltainen nimikäytäntö. Huomasin pikaisella haulla että keski- ja eteläeuroopassa nimi muodostuu (kivi)hiileen viittaamalla - ainakin Kohlmeise (saksa), Széncinege (unkari), carbonero común (espanja) - eli ilmeisesti musta väri on siinä olennainen, mutta näitä kieliä en varsinaisesti osaa. 

Nimityksiin näyttää tosiaan olevan erilaisia alueellisia mentaliteetteja, ja itse vierastan ajatusta liittää nimi suoraan johonkin karjatalouden tuotteeseen, sikäli kuin juuri tämä on nimen tausta. Nimi varmaan kuvaa kuinka elämä ja selviytyminen sekä yhteys tähän lintuun näin pohjoisessa nähdään tai on nähty. Itse koen että se on tälle linnulle liiankin iso leima, jota käytetään ihmisen oman lihatalouden kannatteluun. 

***

Tuo pohjoinen nimeämiskäytäntö varmasti juontaa kylmästä ilmastosta ja tavasta katsoa maailmaa lihansyöjämäisemmällä tavalla. Itse en kannata sitä maailmankatsomisen tapaa, eikä se ilmapiiri minusta ole esim. mikään varsinainen luonnonsuojelun ilmapiiri. (Kivihiilipohjaiselle ajattelullekin voi esittää kritiikkiä samasta syystä.)

Mielestäni sama virhe tehdään jos luonnonsuojelua lähestytään petojensuojeluna (niistä tehdään helposti maskotteja). Näkökannassani vastakkain eivät ole tuotantotalous vs. eläimet (kuten luonnonsuojelussa historiallisesti), vaan lisänäkökulma tiettyyn ei-petoeläinmäiseen elämäntapaan vs. pedot, jossa ei vain suojella luontoa yleisesti, vaan suojellaan jotain "inhimillisestä" merkityksellisyydestä joka ei ole perua petoeläimenä selviämisestä. Petoeläimilläkin on "inhimillistä" etiikkaa (huolehtimista ym.), ja monet filosofit hakevat sitä (jostain syystä ensin) esim. susilta. Tarkoitan kuitenkin nyt muuta erityisyyttä, jonka petoeläimen katse kadottaa, ja ihminen omaksuu luonnon sitä kautta vääristyneenä, eikä sitä voi tavoittaa niin kauan kuin ihminen hyväksyy pedot, koska samalla hän hyväksyy ne päätöksentekonsa tavan ensisijaiseksi perusteeksi. Tämä on asia jota on hyvin vaikea määritellä - jos sen tekee, sen voi aina helposti rikkoa ja hävittää kirveellä.

Petoeläinkeskeinen ajattelu yleisesti mielestäni päätyy mielestäni siihen että koko ilmiöstä käytännössä tulee viihdettä. Luonto on saalistamisen kenttä, eikä ei-petoeläinmäisen maailmanlähestymisen erityisyys pääse esiin - siellä ne olennaiset merkitykset ovat. Ihmisen kannalta käytännössä luonnossa olemisesta tulisi tällä tavalla enemmän hälyttämistä ja huolehtimista, kuin esim. viihtymistä ja elämyksiä. Mielestäni näitä kahta ei voi täysin sovittaa. Eli tämä on osa tätä taustaa miksi näitä nimiäkin nostin esiin.

***

Ks. myös jatkoa oleva teksti Luonnonsuojelusta.

Luokka: »
Avainsanat:, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
http://raulihaverinen.fi/?id=243