Kansanperinne 2018-05-06 11:10

Kuvaus:

Kansanperinteessä linnuilla on ollut monenlaisia yhteyksiä ihmiseen. Merkillepantavia kohtaamisia tapahtui huonossa ja hyvässä merkityksessä, esimerkiksi tilanteissa joissa ihminen on muokkaamassa ympäristöään, ja näillä kohtaamisilla oli selvä huonon enteen (varoituksen) tai kannustuksen (ohjauksen) sävy - ensimmäisessä oltiin törmäyskursilla, jälkimmäinen oli sopivaa.

Perinne näkee erilaisia yhteyksiä eläinten välillä ja ihmisten suhteessa niihin. Ne voivat olla monenlaisia. "Tiede" (populaaritiede) kuittaa nämä asiat yleensä taikauskona, mitä ne konkreettisina tulkintoina helposti ovatkin, ja tieteellisen tutkimuksen kohteena tuo yhteys on todennäköisesti sellainen joka välittömästi häiriintyy.

Itse näen asian siten, että luonto voi järjestyä monella tapa (suhteessa ihmiseen). Se voi siis näyttäytyä "luonnollisena" täysin vastakkaisin tavoin juuri nimenomaan siitä syystä että eläimet ovat hyväksyneet ihmisten tekemisen tiettyyn pisteeseen saakka, antaneet niille merkkinsä, ja tietävät väistyä ja tulla kullekin sopivina aikoina. Tässä suhteessa "tiede" ei välttämättä näe kiinnostavia yhteyksiä, vaan ravinnonhakua ja pariutumismahdollisuuksia. Sen mitä "tiede" ei tavoita, voisi ehkä laveasti kattaa sanan 'ilmapiiri' alle. Kullekin eläinlajille tai sen yksilöillekin on olemassa sopiva liikkumisilmapiiri, jossa nämä konkreettisemmat asiat joko järjestyvät tai eivät järjesty, mutta tuo ilmapiiri on mielestäni se mitä kaikki ensisijaisesti etsivät. Sopiva ilmapiiri on se mikä on "elinkelpoinen", siinä lajin (tai yksilön) oma havainnointi toimii tavalla joka sopii sille, ja se voi toimia siinä valitsemallaan tavalla, ja ihmisen suhteen kommunikatiivisesti. (Ehkä jossain suhteessa sopivampi sana voisi olla jopa 'vaikutuspiiri', mutta se on jo vähän voimakkaampi.)

Eli perinne on tiettyyn pisteeseen asti kiinnostava herättämään tällaista ajattelutapaa, mutta vastaavasti tällä "kansanomaisella" ajattelulla (mitä "tiedekin" nykyään on) ei välttämättä ole sopivaa ajattelun viitekehystä luonnontapahtumien syvempään tulkintaan yleisesti. Siksi ympäröivästä luonnosta tulee helposti oman kapeakatseisen (saalistajan) elämäntavan pönkitin, jonne ladellaan kaikenlaisia latteuksia.

Luonnonsuojelukeskustelua voi ehkä jatkaa toisen otsikon alla, mutta avaan sitäkin teemaa viitaten tuohon mainitsemaani luonnon erilaiseen järjestymismahdollisuuteen. Varsinkin koiraihmiset tunkevat koiriaan joka paikkaan luottaen siihen että "linnuilla on siivet" ja "kyllä ne pääsee takaisin", ja näin johonkin asti varmaan onkin. Mutta näillä koirilla ihmiset ovat maailman valloittaneet, eikä maailmanlaajuiseenkaan perspektiiviin asti tarvitse mennä, vaan siihen koirilla raivattuun liike-energiaan ihmiset pakkaavat ja pakkaavat lisää toimintaa kunnes sitä tilaa ei enää ole. Enkä mene nyt edes siihen minkälaisia asioita näyttää tapahtuvan yhtä aikaa. Nämä vaikutukset ovat tietysti mutkikkaita asioita, mutta vähintään voi kysyä, minkälainen aggressio on sopiva valloituksen tapa - jos puhutaan huonoista enteistä, (kansanperinteenkin pohjalta) on tavalla tai toisella ollut välittömästi nähtävissä että jotain onnettomuutta ihminen itselleen aika ajoin lataa, mutta tämän avaaminen yleisellä tasolla olisi jo liian helppoa ja epätieteellistä spekulaatiota (mitä en itsessään vastusta niin kauan kuin sekin perspektiivi on nähtävissä).

Ette ehkä lähtökohtaisesti ole samaa mieltä mitä olen aiemmin kirjoittanut pedoista, mutta jos ihminen suhtautuu mainitsemaani 'ilmapiiriin' avoimuudella jolla puhun, hänellä on syytä olla varovainen, ja jossain suhteissa jopa pelätä. Ilmapiirit ovat helposti liiankin lumoavia. Toisaalta ne kuitenkin ovat jossain määrin tunnistettavia. Ja tässä se ihmisen vahvuus ja mahdollinen ansoittuvuus lopulta piilee. Sinne on ollut mukava mennä jäljittäjänä, ja valloitella alueet itselleen, mutta tiesikö ihminen lopulta mitä kaikkea hän valloitti. Toisaalta maapallolla on ollut sukupuuttoaaltoja ennenkin, ja ehkä tuo ihmisen maaninen valloitushalu avaruuteen asti on syntynyt jostain syystä.

Mutta kyllä huono enne on aina ollut huono enne. Se miten tuo huono lopulta tapahtuu, on kuitenkin aina mahdoton sanoa. Tulkintaperspektiiviä on myös se, että havainnoija voi myös itse lukittua huonoksi enteeksi...

Luokka: »
Avainsanat:, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
http://raulihaverinen.fi/?id=247