Kierkegaard 2018-05-06 16:36

Kuvaus:

Søren Kierkegaardin ajattelu mielletään keskeisesti eksistenssitasoiksi, joita pseudonyymi Johannes Climacus kutsui eksistenssin sfääreksi. Itse suomentaisin tuon kokeiluluontoisesti olemisen suuntautumisiksi.

Esteettinen suuntautuminen on eräänlaista kaiken perässä syöksyilyä josta puuttuu syvempi perspektiivi. Eettinen merkitsee vastuullisuutta vakiintuneen yhteiskunnallisuuden perspektiivistä. Kierkegaard kuitenkin etsii eettisyydelle syvempää merkitystä yksilönä, joka ei rehellisesti voi suuntautua yhteiskunnallisuuteen suoraan, yleisesti. Uskonnollisuus A on eräänlaista tunneperäistä yleisuskonnollisuutta, ehkä luonnonuskonnollisuuttakin. Tämä kuitenkin saa olennaiset merkityksensä vasta Uskonnollisuus B:n kristillisestä sisällöstä.

Ihmiskeskeinen ja pakotettu 'yksilö' on mielestäni lopulta koko ajattelun puutekin. Kaikelle sille mitä se sitoo ei anneta arvoa tai merkitystä. Toisaalta hänen ajatteluunsa kuitenkin, pakotettunakin, liittyy vuorovaikutteisuutta, ja se sisältää olennaisia intuitioita joita on vaikea löytää muualta, varsinkaan tieteestä.

***

Teoksessaan "Kedon kukka ja taivaan lintu" Kierkegaard etsii uskonnollisuuden ydintä vuorisaarnan (Matt. 6:24-34) katkelmasta etsiä ensin Jumalan valtakuntaa, kuten taivaan linnut ja kedon kukat tekevät, jonka jälkeen muu annetaan.

Populaari tiedeajattelu usein selittää luonnonilmiöitä välittömien tarpeiden kautta, liittyen ravinnonsaantiin ja lisääntymiseen. Lähin etsimäni tieteen tavoittama ilmiö saattaisi olla uhka. Mielestäni eläimet kuitenkin ensisijaisesti etsivät oikeaa ilmapiiriä, jossa muu järjestyy tai ei järjesty (tämä selittää myös yllätyksellisiin paikkoihin ilmestymiset). Oikeassa ilmapiirissä ne havainnoivat omalta kannaltaan oikein, ja voivat toimia vapaammin ympäristössään, eivätkä jatkuvassa viime hetken pakossa. Ilmapiiri on kuitenkin siinä mielessä petollinen, että siihen voi ansoittua. Sitä täytyy jatkuvasti merkitä, mutta merkkien täytyy olla yhteydessä soveltuvaan olemiseen. Tässä on helposti väärinymmärrys: lintujen oleminen ei ole jyräämistä, mutta ihmisen moninaisine sovittamattomine vaikuttimineen hyvin helposti on. Tässä suhteessa ei myöskään ole oikein sanoa etsiä ensin oikeaa ilmapiiriä, koska niin tekee saalistaja, ja tämäkin on olennainen kysymys.

***

Itselleni kiinnostava historiallinen kysymys on, että Kierkegaard (1813-1855) kirjoitti tuotantonsa juuri ennen kuin Darwin (1809-1882) julkaisi tuloksensa. (Darwin sattumalta kehitti teoriaansa melko samaan aikaan Kierkegaardin kirjallisen tuotannon kanssa.) Olisi ollut kiinnostavaa tietää mitä Kierkegaard olisi omasta perspektiivistään voinut Darwinista löytää, vai olisiko tuo ajattelu liian kaukana kiinnostavalle kosketuspinnalle. Hieman myöhempi Nietzsche (1844-1900) on joka tapauksessa jo hengeltään aivan toisenlainen. (2018-06-30 Muistaakseni Kierkegaard kirjoitti jossain että joukko ei hyväksy poikkeusta liian helpolla. Tämäntyyppiset huomiot ovat sitä kiinnostavaa psykologiaa jotka ovat sovitettavissa naturalistiseen tulkintaan ilman niiden latistamista; ja kyllähän Kierkegaardissa oli tietoinen naturalistinen puoli - hän vain tulkitsi tämän "luonnon" kristinuskon kautta.)

Luokka: »
Avainsanat:, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
http://raulihaverinen.fi/?id=248