Tuntematon kipu 2018-05-23 14:27

Kuvaus:

Keksin jo lapsena että kipua voi sulkea itsensä ulkopuolelle1, mutta vasta aikuisena että se myös merkitsee että pitää liian tiukasti jostain kiinni. Tähän asti pääsee elokuvasivistykselläkin, koska sen verran elokuva pystyy käsittelemään, että tämä on seikka jonka länsimainen ajattelu jyrää. Jos kivun sulkee ulkopuolelle, se kuuluu jonnekin muualle. Kipu ei ole henkilökohtainen asia, kivun kokijan suhde kipuun on. Käytännössä, kivun alkamisessa pitää antaa tilaa jollekin muulle, mutta se ei ole ihan yksinkertainen asia.

***

Ihmiset suorittaessaan kiristelevät tiedostamattaan jotain joka joutuu kiristämään vastaan (sen voi kokea jopa demoneina). Ihmiset enemmän tai vähemmän opetetaan tällaisiksi (koiratappelijoiksi). Tämä on monessa suhteessa ihmiskunnan ongelmien ydin.

Toisella arkiajattelurutiinilla tämän voi ajatella niin, että ihmiset luulevat kulttuurinsa sisällä tekevänsä jotain, mutta tekevätkin toiselta (biologiselta) kannalta jotain ihan muuta. Ja siitä ristiriidasta syntyy jännite ja kipu jota ei ymmärretä. Tuota ristiriitaa voi omalta kannaltaan hellittää jättämällä jotain tekemättä tai tosiaan vaikka tekemällä jotain järjetöntä.

Toisin sanottuna ei ymmärretä että kiristymisen ilmiö on ihan todellinen - jos jossain kiristellään, jossain kiristytään. Tosin voi olla että tämän asian ymmärrys on kielletty tietoisuudesta toisenlaisesta pelosta, nimittäin pelosta taikauskoa ja erilaisia vainoja kohtaan. Mutta tämäkin merkitsee että se vaino järjestetään kyllä jotenkin... koulutuksella.

***

Länsimaisen kulttuurin kiristelyillä tai tekniseen muunteluun perustuvalla ajattelulla päänsärky ei ratkea. Kliseisesti sanotaan että lääkkeellä hoidetaan oiretta, eikä syyttä. Ei sitä "viisautta" itämailtakaan tarvitse etsiä, mutta luonnon vuorovaikutuksesta sen voi löytää, jos jostain. Tässä voi mennä pahasti harhaankin. Ihmiset fingerporailevat ympäriinsä, eivät vain pelleile, vaan pelleilyttävät, ja tunkeilevat paikkoihin joihin he eivät kuulu.

Ihmiset ovat pitäneet itseänsä jonain älykkyyden huippuna - en ota siihen muuta kantaa kuin että linnut tämän asian läpikotaisin tietävät. Mutta ennen kuin luontoon menee, huomauttaisin että erään artikkelin kirjoittajakin2 mainitessaan linnut, mainitsi edellisessä lauseessa lankakerät: vaarallinen ansa jonka kanssa ei kannattaisi leikkiä.

Henkilökohtainen kiristyminen on yksi puoli asiasta, ja toinen puoli asiasta on jakaa se laumalleen riepoteltavaksi3. Minulla on se huoli tässä asiassa kuitenkin toisenlaisen luonnon puolella.

Kun on löytänyt lintuja pensaista langoissa kiinni, ja muutaman onnistunut pelastamaan, tai odottanut kuukauden että lähistön västäräkki saa lankakerän jalastaan voimatta sitä suoraan auttaa, ja sen jälkeen pelännyt ettei se myöskään saa tulehdusta jalkaansa... niin tämä luontokysymys on sellainen, että en itse etsi sieltä varsinaisesti mielenrauhaa perinteisessä itsekeskeisessä merkityksessä - vaan pikemminkin sen miettimistä minkälaisen rauhattomuuden vallassa kulloinkin on.

--

1 Silloin tosin ajattelin vain loukkaantumisia ja kolhuja, päänsärylle en tiennyt mitä tehdä. Nykyään ajattelen senkin (ennakkotunteen) olevan niitä (painostavuuden) viimeisiä varoituksia, välittömästi jonkin toisen puolesta.

2 "Tunnemme vain lankakeriä, joiden päitä runoilijat, taiteilijat, tutkijat ja mystikot hamuavat. Kuunnelkaa lintuja ja hiljaisuutta. Ihmetelkää keväänvihreitä puita, jotka heräävät talven jälkeen." Alkuperäisen tekstin lähtökohtana on ollut kommentointi tekstiin Taneli Heikan kolumni: Järjetön käytös pelasti minun migreenini | yle.fi | 2018-05-23. Yleisradio kuitenkin poisti ansojen vaarasta varoittelevat kommenttini, joten yhdistän tekstit kokonaan tänne. Yleisradio on keskiarvoistava ilmiö, ja sellaisena hallinnoiva, väärennös. Se hyväksyy vain "rakentavuuden" joka merkitsee muureja - tämän jälkeen mennään kohti tilastoituvuutta. Hyväksytään se mistä voidaan ottaa kiinni, loput kadotetaan maailmasta. Kyllä se on jo aivopesua, massojenhallintaa.

3 Sama artikkeli päättyy: "Jos huomaatte tekevänne itsellenne tai toisillenne hyvää, jatkakaa. Olette oikealla tiellä. Jonain päivänä saatatte herätä terveenä." Ihan hyvä, mutta huomattava epävarmuus tuossa lopussa, menikö tämä nyt oikein - vai kuoliko joku. Siirtymä itsekeskeisyydestä ihmis/koirakeskeisyyteen. Kirjoittajan parannuslogiikka artikkelissa perustuu siihen että hän jakaa kipunsa koiralaumalle raadeltavaksi. Vauhti joka hänessä on, on mahtipontisuutta, ylimielisyyttä, yltiöpäisyyttä.

Luokka: »
Avainsanat:, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
http://raulihaverinen.fi/?id=275