Ihmisten arviointi 2018-06-06 16:40

Kuvaus:

Ihmisiä suorituksilla arvioitaessa ei oikeastaan oteta eikä voida ottaa huomioon sitä, että yhteisölliset järjestelyt, jotka ovat umpimielisiä selviytymisperusteisia väkivaltarakenteita ja tähtäävät lähinnä ihmiskunnan turvottamiseen, eivätkä siis missään mielekkäässä mitoituksessa tähtää "tuottavuuteen" missään merkityksellisissä asioissa.

Tässä järjestelmässä (tämän eletyn yhteisön järjestelyssä) sellainen "tulos" on käytännössä melkoinen onnenkantamoinen eikä sitä oikeastaan voi edellyttää, tai suorituskeskeisyydessä toteutettuna tällaista menestystä voitaisiin ehkä paremmin kuvata asennoitumisella kuten kelpoa konetta kohtaan, ja näin varmaan kaikkien latteuksien ja tyhjän puhumisen keskellä myös käy.

Palveletko sinä meidän itsekeskeisiä tarkoitusperiämme, he kysyvät. Jos et, sinä tuot meille uhan, emmekä me osaa sitä käsitellä.*

Kun ihmiset sitten "pääsevät sisään" johonkin järjestelmään, tai jopa "piireihin", he myyvät kaiken, jos nyt oli alun alkaenkaan mitä myydä. Käytännön työ on sekalaista jurnutusta, ja ulospäin suunnattu markkinointipuhe tulee osaksi identiteettiä. Käytännössä tekeminen on jatkuvaa kollektiivista välistävetämistä, niissä puitteissa kuin sellainen mahdollisuus on millekin instanssille kätevästi saatavilla.

Lainsäädännöllä luonnollisesti ohjaillaan joihinkin toivottuihin käytäntöihin, mutta niistä luistetaan niin pian kuin mahdollista, ja toisaalta: oletko ohjailtavissa mihin tahansa muuhun, ja niin pian kuin mahdollista*.

Lopputulos on yhteisöllistä saalistamista, jossa saalistamaan soveltumattomat jäävät saalistajien alustaksi jolla vedätetään ansaan, ja jonka keskellä selviäminen ei kovinkaan usein ole erityisen kohteliasta, eikä varsinkaan tehokasta: kaikki energia menee yhteisön päällekäyvyyden tasoittamiseen jolla yhteisö myös pakottaa kannattelemaan itseään, ja valmistautumaan joka hetki sen hyökkäämiseen.

Kaikkein pahin saalistaja on kuitenkin epätoivo ja katkeruus, mikä ikinä sen varsinainen alkulähde on. Ongelma on kuitenkin pysyä (jo etäältä) erossa kaikesta teeskentelystä jota tarjotaan, ja joka laukaisee ansan. Se valheellinen ystävällisyys, takertuva hurskastelu, tulee juuri sieltä saalistajayhteisöstä, ja jyrää kaiken aikaa yli, oikeutetusti.

Kun tunnet ja näet tämän vireen, sinua ei varsinaisesti auteta. Se ongelma on sinun itse ratkaistava. Se on kai yksityisyys jonka maailmassa1 voi saada.

--

* Yritän kuvata kysymyksiä joita ei varsinaisesti kysytä, eikä oikeastaan edes ajatella mutta jotka tuntuvat olevan johdattimena. Jos täällä maailmassa olisi joku jolle kertoa, niin kertoisin, että en siis aina ihan tarkalleen tiedä mitä nämä jutut varsinaisesti (kaikilta osin) ovat, ts. mikä helvetin hulluuteen ohjaava hulluus on vallalla, mutta kun ei ole, niin olkoot ne niin kuin ne tuntuvat muotoutuvan. Mutta mitään onnellisen olotilan tai tapahtuman kuvauksia nämä eivät tosiaan ole.

1 Maailmassa = tässä ihmisten maailmassa. Mutta pätee se muuhunkin luontoon. Kun saalistava hulluus takertuu, kukaan ei voi haluta fyysisesti toisen lähelle, koska kaikki on jo liian lähellä. Kun hukkaat itsesi, sinut hylätään todella nopeasti. Se on viime hetken varoitus jonka luonto voi toiselle antaa. Toinen on laumautua tai parveutua, eikä saada mitään varoitusta. Yksin jätetty voi kuljettaa hulluuden toisaalle, ja selviää siitä itsekin jos ei ylitä rajojaan.. mutta mihin se siirtyy. | Kun mainitsin tekstin edellisessä kappaleessa oikeutuksen, viittasin siihen ironisesti - tämä tarkennus siksi koska tämä alaviitteen jälkiselvitys voisi antaa ilmaukselle toisen tulkinnan, mutta on jo hiukan toinen näkökulma.

Luokka: »
Avainsanat:, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
http://raulihaverinen.fi/?id=287