Liian avoin puisto 2018-06-24 18:34

Kuvaus:

Mikä mahtaa olla Liisanpuistikon suunnittelullinen ajatus. Se on kaikkialle avoin, eikä siinä ei ole suojaisia paikkoja.

Kun ottaa huomioon vanhan sotakorkeakoulun, Pellingin retki -patsaan, lähistön asekaupan ja osittain sen ympärille vedättyvän koirasirkuksen, jo perusvire on melko aggressiivinen.

Puisto muistuttaa hullun hyrrää. Sitä piiritetään koirilla1 ja tästä syntyvä painostus puiston keskellä on melkoinen. Lapset täyttävät juoksemalla ja pensaita hakkaamalla tätä aukkoa, ja mitäpä he siis koirien vedättämällä kentällä tekisivät kuin juoksevat lintujen perässä. Lisäksi patsaan takana on kiipeilypuu, jonka koloja kaivellaan ja ronkitaan kepeillä, kuin pesiä ryösteltäisiin - tällaisia ihmislasten harrastukset ovat, mutta tässä yhteydessä koko puiston tunnelma muistuttaa lähinnä eläinrääkkäystä.

Vanhemmat käyttävät lapsia suojakilpinään, ja asiasta on hyvin vaikea saada asiallista keskustelua, varsinkin kun liian usein vallalla olevaa tunnelmaa voisi kuvata sanalla hätä, ja metsästäjäihmiset suhtautuvat hätään hyökkäämällä, varsinkin koirien keskellä.

Patsaan poistamista tai syrjään siirtämistä en viitsi edes ehdottaa, mutta olisi ainakin hyvä jo puistossa olisi suojaisempi alue joka on suunnattu linnuille, siten että ne pääsevät sinne tarvittaessa lapsia suojaan. Lapset eivät myöskään ole näissä tilanteissa lintujen ainoa uhka.

Eläinrääkkäävää ilmapiiriä on hyvin vaikea hoitaa jos ympäristönsuunnittelussa tällaisia perusasioita ei oteta huomioon.

Vaihtoehtoisesti kysyn, mikä on se ihmisyys jota kaupunki haluaa suojella?

***

Eli se mitä yritän sanoa, on että tällä alueella on vakiintunut joku saalistelupelleilyn ja jatkuvan piirittämisen irvikuva. Eräänä päivänä Liisanpuistikossa pyöri (enimmäkseen toki kytketty) kissa joka sai käydä pensaissa, puissa ja seurailla lintuja... niillä on siellä poikasia.

Ei ole kyse siitä että "ajan" vain lintujen asiaa, vaan tämä koko ilmiö on ihmiskunnan pahan olon lähde. Elämyshakuisuus etsii leikkikaluja, ja siitä on lyhyt matka rääkkäämiseen, ja toiset joutuvat roikkumaan tässä ilmapiirissä.

***

Vielä muutama lisäkommentti liittyen arvokokemuksen ja käytännön, sekä ihmisen ja ympäristön suhteeseen.

En sinänsä vastusta että puisto edustaa jotain arvo-kokemusta, kyllä niillä voi olla omia profiileja. Mielestäni kuitenkin kulttuurien symbolien ylitsevuotava korostaminen kerta toisensa jälkeen osoittaa että nämä ylimitoitetut arvokokemukset ovat väärällä perustalla. Minusta tässä se käytännön hermostuneisuus joka puistoon syntyy (jo siinä vaiheessa kun se ei vielä välttämättä ole tunnistettavaa häiriökäyttäytymistä) osoittaa asian.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mielestäni tätä symboliikkaa voisi jossain määrin ajanmukaistaa, ja myös siten että sitä ei esitetä aivan huipussaan vaan se jää aavistuksen marginaaliin - tarkoitan patsaita ja puiston rakenne-elementtejä yleisesti, en erityisesti tätä puistoa.

Se mikä sen sijaan tulisi paremmin esiin, että puistot suunniteltaisiin paremmin niin että ne tukevat valmiiksi myös muiden kuin ihmisten elämää. Mielestäni olisi mahdollista paremmin huomioida myös siellä elävät eläimet, käytännössä yleisesti ottaen erityisesti laulu- ja vesilinnut. Tällaiseen suunnittelumaalliin kaupungilla on jo jonkinlaista alustavaa kosketuspintaa, ks. vastaus erääseen palautteeseen.

Tässäkään olennaista ei ole ideologisen näkökannan esiintuominen vaan ehkä näkymätön nöyrtyminen sille ilmiölle, että ihminen on taipuvainen tekemään vääryyttä myös luonnossa. Kaupunkiympäristö pitäsi suunnitella siten että (luonnon oma) saalistaminen ja (ihmisen) rymisteleminen on minimissään.

Liisanpuistikossa on sinänsä hyvin kasvillisuutta, mutta esimerkiksi pensaat ovat hiukan liian kapeat (vrt. Esplanadi jossa ne ovat myös tukevia), jolloin tuolta puuttuu ihmiskokemuksenakin kokonaan turvapaikka. Nyt vaikutelma jää laaja-alaiseen pysähtymättömään hyörintään, jolta puuttuu päämäärä. Osittain tämä voi johtua myös siitä, että puisto on melko kokonaisuudessaan asuinrakennusten ympäröimä, ja siinä enemmänkin kotoillaan. Se ei ole symboleistaan huolimatta vaikutelmaltaan julkinen2, vaan jotenkin nurkkakuntainen; nämä ovat vähän voimakkaita ilmauksia, mutta lähimmät vaikutelmat ihmisistä ovat simputus ja hyväksikäyttö. Eli kun aggressiivisia ryhmiä pyritään välttämään, ilmapiiristä tulee toisella tavalla valtaa junttaava, eikä se ole mielestäni kovinkaan "edustavaa" valtaa. Jos kärjistän vielä, liian usein puiston vaikutelma on kammottava helvetin hyrrä.

Toivottavasti luontoympäristön läsnäolo tulee hiukan paremmin suunniteltua tulevassa Kruununhaan puistohankkeessa. Alueellahan on ympärivuotisista linnuista laaja yhdyskunta mm. varpusia, mustarastaita, tiaisia (ja rannan osalta mm. sorsia), jolloin huomionarvoisia seikkoja ovat pesäpaikat, ravinto, vesi, hiekka, sekä elinympäristöinä puiden ohella riittävät pensaat.

Eräänä yksityiskohtana: jos Hakaniemenrannan puolelta poistuu viisto rantaviiva (lintujen pääsy vedelle), toivon että sellainen ranta sijoitetaan Kruununhaan puolelle tulevaan puistoon (tai molemmille jos puistoalue tulee myös Merihakaan kuten jossain luonnoksessa näkyi). Sama häiritsevyys on muualla myös vesialtaissa (kuten Kaisaniemen puistossa, Kiasmalla) - niissä on liian korkeat reunat (kerran jopa sorsan poikanen piti auttaa ylös).

Nämä suunnittelun yksityiskohdat eivät kosketa suoraan ihmistä, mutta niillä voi olla yllättävä vaikutus ympäristön ilmapiiriin - sen levottomuuteen, ja siihen että se ei tunnu kuolemanloukolta (Liisanpuistikon tapauksessa jahti-ilmapiiri). Näillä huomioitavilla elementeillä ei tarvitse olla mitään korostettua esteettistä elämys-, tai viihdearvoa; pelkällä olemassaolollaan ne mielestäni vaikuttavat positiivisesti.

Koiraihmiset sanovat usein, "linnuilla on siivet", "kyllä ne pääsevät takaisin" ja "ei se haittaa - kyllä ne väistyvät..." Niin varmaan tekevätkin, mutta jossain kohdin tila loppuu kesken.

Negatiiviset tunteet, kuten ahdistus kuuluvat kaupunkiin, samoin kuin luontoonkin, ja juuri elämyshakuisuus houkuttaa vääriin tulkintoihin luonnosta, koska se ei aina toimi - on erityisen ikävä jos jokin rakenne tuntuu suoranaisesti kannustavan ihmisiä väärään vallankäyttöön, jossa hallinnointi-ilmapiiri toteutuu huonolla tavalla.

--

1 Olen antanut tästä palautetta kaupungille aiemmin jo kolme vuotta sitten. Valituksia tehtaillaan kaikenlaisen uutisoinnin perässä, mutta huomionarvoisia ovat myös ajankohtaiset uutiset:

2 Sellainen julkinen jossa paradoksaalisesti voi jossain määrin yksityistyä.

Luokka: »
Avainsanat:, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
http://raulihaverinen.fi/?id=304