Kuoleman merkki 2018-07-25 10:43

Kuvaus:

Ihmiset ovat niin huolissaan henkilökohtaisesta turvallisuudesta ja selviämisestä, että tuhlaavat elämänsä typeryyteen ja hyvin mahdollisesti myös kuolevat siihen. (Vrt. myös Sokrates ja Kierkegaard.)

Ihmiset laativat säännöstöjä jotka koskevat ongelmia jotka johtuvat heidän omasta elämäntavastaan. Nämä ovat käsitteellisiä sekaannuksia, ja niitä huudetaan ulospäin.

Kielto "ei kannata" tehdä sitä ja tätä tarkoittaa sitä että varsinaisesti tulija sanoo "tuovansa jo kuolemaa" (minkä vuoksi toinen hyvin mahdollisesti on jo paikalla). Kieltolaista tulee yksipuolista ajattamista kun samalla ahdetaan jäätelöä sisään. Toisten ongelmaksi jää selvitä laskeumasta joka on lainlaatijan elämäntavan oma tuote. Ongelma voi olla sama, mutta lainlaatija on oikaissut jotain yksipuolisesti omaksi edukseen, ja hän ratsastaa tällä yhteisellä "ongelmalla" josta muodostuu tabujen ja syntipukkien vainon näytelmä.

Elintaso nostattaa uskoa omaan ylemmyyteen. Missä on hätä siellä on hyvä vainota summittaisesti. Kun tappaja kulkee rinnalla syntyy sekavaa epätoivoa jota voi rationalisoida ja kupata.

Petoeläinkyynisyys on perustava klikki ihmisen ajattelussa, joka synnyttää tehokkuusajatteluunsa sekavia ja tarpeettomia tappamisen kerrostumia jolla tehokkuutta kasataan tehokkuuden päälle. Avohakkuut kasvattavat nuoressa metsässä viihtyvien hirvien määrää joka puolestaan kasvattaa tappamisen määrän tarvetta. Samalla puistoviihtyvyyttä lisätään vesialtailla joita pienet linnut eivät voi käyttää mihinkään ja niihinkin yritetään soveltaa jotain vainoperustetta koska koko järjestely on tähdätty siihen että kaikkialta täytyy löytyä jotain mitä voi vainota, ja jos sitä ei löydy jonkin muun täytyy edustaa sitä.

Eläimet omasta puolestaan käyttävät ohivedätystä siten että paha olo ei takerru. Ihmisten mielestä ne ovat jatkuvassa liikkeessä, mutta merkin ne jättävät joka asiaan, ja ne tekevät sen nopeammin kuin ihmisen järki toimii. Auta armias sitä hetkeä että Ihmisen Äly pääsee liikkumaan sen mukana. Ihmiset sitten luulevat että luonto on raaka ja julma, eikä välitä. Mutta tilanne on se, että kun joku ihminen potee moraalista oksetustaan, lokki oksentaa ruokaa "poikaselleen" - jostain molemmat ovat peräisin.

Tappaminen jättää jälkensä. Jokainen lihasliike tähtää siihen. Luonto väistyy ja sumputtuu, kunnes tila loppuu (jotain sieltä ääripäästä tosin silti vuotaa takaisinkin).

Myös toiset ihmisten alistuvat toisten tappamiselle, väsyvät ja väistyvät ja lakkaavat välittämästä. Tämä on kaikki myös taktikoitavissa - ihminen väistyy "omasta tahdostaan" että se mikä on, on. Ja kuoleman merkki on myös se, että "ei kannata" koska sitä ja tätä "kuitenkin".

Niinpä ihminen ajattaa.

Silti, oma vaikutuspiiri on tunnistettavissa. Kun toisten ihmisten aggressio ajattaa, silloin ei ole oikea hetki. Kaikki muu aika menee sen monimuotoisuuden ryhmittämiseen joka on jo ryhmittynyt - myös ryhmittyminen etsii ryhmittäjänsä jäljille. Hetki viittaa taktikointiin ja taktikointi ei ole etiikkaa. Etiikkaa sen sijaan voi olla taktikoinnin järjestyvyyden ja tyhjäänkäymisen odotus.

Kaikki kokemukset jotka tähän syntyvät ovat todellisia, ja jokaisella suhteella ja suhtautumisella on merkitys.

Ja vaikka kaikelle ehkä muodostuikin merkitys, kuolema voi silti olla banaali ja tarpeeton typeryyden hetki.

Luokka: »
Avainsanat:, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
http://raulihaverinen.fi/?id=328