Kauneus | Merkki 2018-08-17 16:26

Kuvaus:

Samasta syystä kuin olennaisen sanominen on vaikeaa, lintutieteilijät (tai -harrastajat) tuntuvat olevan typeryksiä.

Ihmisen tuomana lajina1 varpunen (House Sparrow) on tietysti amerikkalaisesta näkökulmasta erityisasemassa, mutta näin amerikkalainen auktoriteetti2 asian vuonna 1985 kuvaa (mikä ei yleisellä tasolla olennaisesti poikkea eurooppalaisesta ja suomalaisesta tavasta havainnoida asioita, ja yksityistapauksissa ihan konkreettisestikin):

"Old World Sparrows -- their vocal repertoires are limited to various loud chirps. -- House Sparrow -- Voice -- Mixture of various twitters and chirps, nervous and sometimes garbled; certainly anything but musical."

Kirjoittaja ei ymmärrä mitään siitä että nämä äänet samoin kuin liikkuminen ovat viestintää jotka merkitsevät ja myös ohjaavat ympäristöä osallistumalla. Kirjoittaja olettaa että linnut ovat jotain esteettisiä kohteita joita voi olennaisesti lähestyä "kauniin" käsitteellä, joka tappava. Kaunis laulu takerruttaa laajemmalla alueella - lyhyet merkit merkitsevät (järjestävät) takertuneisuutta.

"Full of nervous energy, House Sparrows have an extremely aggressive and pugnacious disposition."

Varpuset ovat (pakosta) seuranneet ihmisen omaa aggressiota, ja saman tekee jokainen muukin laji joka joutuu sen keskelle. Itse olen havainnut että varpuset esimerkiksi talviruokinnoilla välttävät aggressiota jättävät ruokinnat niille lajeille joille ne todellisen liikkumisen suhteen on suunnattu, ja pitävät haltuunoton minimissä.

"Eurasian Tree Sparrow -- Far less aggressive than itse pugnacious relative the House Sparrow."

Pikkuvarpunen (Tree Sparrow) on oikeastaan juuri aggressiivisempi "auraltaan" - sen voi ottaa suoran katseen "luontevaksi" kohteeksi (joka on ihmisellä hyökkäävä ja haltuunottava) toisin kuin varpusen joille vastaava tilanne on hyökkäävä: aggression ei tarvitse tehdä mitään. Kääntäen: puolustautuminen aggressiivisessa establisoidussa perusilmapiirissä tulkitaan suorassa ihmisjärkeilyssä hyökkäävyydeksi.

"Eurasian Tree Sparrow has slightly higher-pitched voice than that of House Sparrow, but both chirp and have little other song. Both tend to mix twittering with notes that are not quite musical. Chirping and chattering soon become monotonous. -- House Sparrow has similar habits but is decidedly shabbier in comparison."

Nämä eivät ole "tapoja" vaan "tapoja" (keinoja) seurata ympäristöä. Varpuset seuraavat ihmisiä lähempää.

"These birds were first introduced into this country in 1850, primarily to help control cankerworms... Contrary to what was originally thought, this species is mainly vegetarian and consequently has not been of much use in controlling crop pests; ironically, it has become something of a pest itself."

Varpusen suhde ihmiseen on juuri niin monimuotoinen kuin mihin ihminen yksilönä itse pystyy. Ihmistä häiritsee se että ihmisen hallinnan huteruus ja ylimielisyyden perusteettomuus tulee tässä suhteessa esiin. Ihmisellä ei ole itsellään mitään.

En ole yrittänyt sanoa tässä kaikkea tyhjentävästi, vaan jotain alustavaa joka johdattaa pois arkiymmärryksen idioottimaisesta johdatuksesta.

***

Aggressio on joka tapauksessa hyvin suhteellinen käsite, jota säätelee aina jokin ulkoinen tekijä. Se ei ole mikään kaikissa tapauksissa edes ominaisuus, vaan varsinaisesti merkitsee että järjestyneisyydessä on jokin klikki joka täytyisi saada liikkeelle, mutta naiivina ymmärryksenä tämäkin on lähinnä antautumista ulkoiselle saalistamisen paineelle tai jyräämiselle - ja kumpaakin seurataan, pakosta.

Mitä vieraslajeihin yleisesti tulee, aggressio on aika turhaa ja kohdentuu väärin, koska suurin osa on ihmisten tekemisien seurauksia, ja toisaalta se perustuu väärään muuttumattomuuden ajattelumalliin. Hallinnointi (mahdollisesti) onnistuu rakenteellisilla ratkaisuilla jotka varovasti muokkaavat ympäristöä (sikäli kuin ympäristö on muokattavissa) tiettyjä lajeja suojaavaksi - ei aggressiolla, ellei sitten kyseinen laji ole oikeasti aggressiivinen, peto. Vieraslajeja voi myös arvioida muilla perusteilla kuin lukkiutuneella kansallisilla identiteetillä joka perustuu "herra ties" mihin. Tässäkin olennainen kysymys on saalistavuudessa.

Ihminen haluaisi että elämän todellisuus on "järkeenkäypää". En tahdo halveksia tätä sinänsä. Ongelma on siinä että hän on ahnehtinut itselleen liikaa ja liian monenlaista. Tämä kaikki puhe aggressiosta siis samaan aikaan kun ihmisillä on... se ei ole luonnosta erillinen asia.

--

1 Vieraslajeihin ja niihin kohdistuvaan vainoon liittyy se erikoisuus että että tämänkin sai aikaan eurooppalainen tulokasihminen, ja establisoituaan itsensä väkivallalla osoittaa halua säilyttää ympäristö "alkuperäisessä" tilassaan.

2 Kaikki lainaukset The Aubudon Society Master Guide to Birding: 3 Old World Warblers to Sparrows, (1985) 348-350. Uudemmat kuvaukset sivuilla House Sparrow ja Eurasian Tree Sparrow, joissa "asenteellisemmasta" sanastosta jäljellä on enää 'aggressiivinen'.

Luokka: »
Avainsanat:, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
http://raulihaverinen.fi/?id=338