Rakenne | Ohjaaminen 2018-08-26 14:11

Kuvaus:

Kun puhutaan yhteiskunnan ohjaavuudesta, voidaan viitata passiivisemmin sen rakenteeseen ja rutiineihin, toisaalta erilaiseen aktiiviseen osallistumiseen.

Kun osallistuminen on opastavaa ja neuvoa-antavaa, se ikäänkuin aktivoi rakenteen, jolloin siitä tulee ohjaavaa; passiivisena rakenne antaa merkityksiä ja merkityseroja.

Osallistuminen voi olla myös aktiivisesti tilanteen haltuunottavaa, mikä merkitsee jonkinlaista hälytystä tai tilannetta joka poikkeaa normaalista asioiden kulusta joka täytyy paikan päällä ohjata.

Rakenteellinen merkitys itsessään jättää hälytyksen, aktiivinen taas sisältää aina vaaraelementin joka kiristää ilmapiiriä.

***

Kaupungin luontoympäristön hallinta on sekava kokoelma ominaisuuksia joita ei ole kovinkaan hyvin suunniteltu. Puistot rakennetaan jollakin esteettisellä ja kasvien monimuotoisuussuunnitelmalla, mutta sen asuttavien eläinten osalta asiat tapahtuvat melko sattumanvaraisesti. Sitten käytetään sekalaisia torjuntaratkaisuja sekalaisen aggression keskellä.

Kaupunkiympäristössä aggressio esimerkiksi tiivistää lokkeja tai variksia jotka eivät halua saalistajilleen jota kiristyminen niihin lähentää. Tuo kiristys tekee niistä aggressiivisia koska ne näkevät kiristymisen yleisesti epäoikeudenmukaisena ja kohtuuttomana: kiristys kiristyy kaikkialla. Katkeruus tekee ne aggressiivisemmiksi, ja katkeruus johtuu siitä että jotain tapahtuu aina samaan aikaan. Tässä lokit ja varikset ovat täysin tekopyhiä hälyyttäjiä, mutta eivät sen enempää kuin koirat.

Rakenteellinen (ympäristön lähtökohtainen soveltuva suunnittelu ja muokkaus) jättää ymmärtävän merkkinsä ja seuraa sen muuttumista ja rakenteen muuttamisen tarvetta. Rakenteellisella suunnittelulla toivotuille elämänmuodoille pyritään antamaan soveltuva paikkansa siten että saalistavuus ja aggressio pysyvät mahdollisimman vähäisenä.

***

Luonnossa on ymmärrettävä kommunikaatio mutta ihminen väärentää sen itseltään luottamalla koiraan. Esimerkiksi karjankasvattaja tai hänen kanssaan synkronoituva ymmärtää tämän kaiken väärin - hänen on lopulta tarkoitus hyötyä tappamalla, ja se kehityslinja näkyy kaiken aikaa, tai on nähtävissä.

Suoranaiseen vainoon liittyen esimerkiksi (iso)rotalla on ihmisen välittömässä hyötykäytössäkin paikkansa pitääkseen mustarotat poissa. Tällaiset yksityiskohdat ihminen helposti unohtaa hyötykäyttöjärjestelyssään.

Rottiin painostava kiristys kuuluu sen pitämiseksi poissa, mutta sekään ei saa mennä yli kuten koiran hyökkäyttelyssä tapahtuu. Koirat myös ottavat rottamaisuuden haltuun ja siirtävät sen välittömästi perheisiin ja yhteisöihin jotka käyttävät koko rottailun rakenteellisia ominaisuuksia päätöksenteossaan ja toiminnassaan. Piirittäessään rottia he omaksuvat niiden ominaisuuksia ja tukevat niiden olemassaoloa, olkoonkin että sen perusvire on korostetun aggressiivinen. Tästä syystä rotat esiintyvät näkyvästi satunnaisissa paikoissa satunnaisina ajankohtina. Ravinnon saanti ei yksistään ole syy, vaan pääsyy on että siellä koiraillaan ja rottaillaan mukavuus ja mielihyvä päällimmäisenä johtimena.

***

Olennainen asia on se että ilmapiirin kiristys tapahtuu aina saalistavuuden puolelta, ja se mikä saalistaa ei välttämättä ihmiselle näy. Tämä epämääräisyys saa ihmisiä kohdistamaan vihaansa ihan minkä sattuvat eteensä saaman, kuten siihen joka korjaavat heidän jälkiään, tai varpusiin ja hanhiin. Varsinaisesti heidän päänsä on saalistussekavuudessa johon on vaikea antaa merkityksiä aiheuttamatta vaaraa sille mikä on merkityksellistä - koko saalistussekavuus on ongelma kokonaisuutena johon yksilö ongelmana kommunikoimattomuuteen saakka katoaa.

On myös vaikea tietää missä määrin koko toiminta (aggressiivinen hyökkäily) on itsekästä juonittelua jolla ympäristö saadaan vaikkapa esimerkiksi jonkun koirien ohjattavaksi, mikä suojaa häntä omien ja yhteisönsä törkeyksien näkymiseltä. "Viattomuuden" puolelta katsottuna taas, kun ihminen turvautuu aggressioon, hän ei välttämättä tiedä kenen motiiveja hän on palvelemassa.

Kun ihminen ottaa haltuun mukavuutta, hän alkaa ohjata harjoittamalla epäoikeudenmukaisuutta, joka aggression perässä roikkuvat kapakkajuopot juoksupoikinaan ja -tyttöinään.

Jos taas yhteisö turvautuu rakenteensa turvaamisessa tai ohjaamisessa esimerkiksi koira-aggressioon, sen merkitys melko pitkälle katoaa. Se voi olla elinkelpoinen, mutta merkityksetön. Merkityksettömyys (aggresio) ei ole vakaa perusta.

Luokka: »
Avainsanat:, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
http://raulihaverinen.fi/?id=342