Ajatuksia valokuvauksesta 2010-07-09 19:48

Muistiinpanoja siitä mitä oma valokuvaukseni ehkä on.

1. Kaupungilla on oma elävä henkensä, eikä vain mytologiassa tai menneessä nostalgiassa. Ahtaissakin loukoissa on avaruutta, oma aukeava tila. Arjessa jokainen askel ja toisto uurtaa tilaan oman tottumuksensa. Kuvat tahtovat nähdä uudelleen tavan taakse alistetun ihmisen, avata uudelleen ihmisen tilan. Ne toivovat uudelleentulkintaa ja uudelleensyntymää, joka on mahdollisuutena aina avoin, käsin koskettava.

1.1 Ja luonto tunkeutuu kaikkialle, ottaa aina takaisin omaansa.

2. Kuvat ovat kaupunkikuvia, mutta ne eivät ole kuvia kaupungista, vaan kaupunki on materiaalina. Ne ovat tai lähentyvät kuva-arvoituksia. Arvoituksina ne eivät ole pientä ohimenevää leikkiä, vaan irtaantuvat näennäisestä irrottamalla pinnan. Ja etsiytyvät uuteen suhteeseen, syvemmän olemassaolon todellisuuteen.

2.1. Kiinnostavaa ei siis ole välitön dokumentointi. Eikä kuvassa mahdollisesti esiintyvä yksittäinen tietty ole olennaista. Todellisuuden kanssa kommunikointi laajemmassa merkityksessä on kokonaan toinen asia - yleensä tämä nähdään "fiktion" tehtävänä. Olennaiseksi yksittäinen muuntuu merkityksensä kautta.

2.2. Kaupunki ei ole koskaan yhtä seesteinen kuin valokuva. Kuva pyrkii poimimaan tilan.

2.3. Kaduilla liikkuvat Pisa-pisteytetyt valopäät eivät ole kuvaamisen kohteena.

3. Jos kuvat eivät pyri dokumentoimaan kohdetta, ne siis ilmeisesti pyrkivät näyttämään kohteen jotenkin toisin kuin se on.

3.1. Kuvat eivät pyri olemaan suora kannannotto.

3.2. Kuvat pyrkivät viihtymään, mutta tämä ei ole pelkästään esteettistä, ne pyrkivät näkemään annetun tilan merkityksellisenä.

...

10. Kaiken voi tehdä toisinkin, tai jättää kokonaan tekemättä.