Sielu ja eläimet 2015-04-08 07:43

Kuvaus:

sikkris nimisen bloggaajan Varpunen Jouluaamuna -sivulla on kertomus läheisen kuolemasta ja varpusesta poistuneen sielun hyvästien välittäjänä.

Kertomus on kaunis ja osaltaan totta. Siinä on kuitenkin inhimillinen vääristymä. Siinä ajatellaan kertoja yksilönä ja poistunut henkilö yksilönä, ja kummankin henkilön sielu yksityisenä. Varpusten roolia ei sinänsä analysoida, mutta ne jäävät välittäjiksi tai viestin tuojiksi ihmisen maailmassa.

Ei ole kuitenkaan olemassa mitään erillistä ihmisen ja ihmisyksilön sielua. Sielu on jaettu. Yksilö on yhteydessä sieluunsa vaikutusalueessaan. Mutta vaikutusalue ei ole tyhjä, siihen kuuluu fokuksen vaihdellessa ihmisiä ja eläimiä... koko universumi.

Eläimet1 ovat taitavia lukemaan sielua (yksilön sieluksi se voidaan ajatella juuri fokuksena)... Koska ne eivät "omista" mitään kuten ihminen on sallinut itselleen tehdä, sielun lukemisen taito on ainoa mitä niillä on. Siksi tavallaan sanotaan että ne elävät hetkessä vailla historiaa.

Ihminen saavuttaa yksilöytensä, persoonansa illuusion murhaamalla tällä alueella jota se kutsuu omaksi sielukseen2. Tällä ja vain tällä tavoin ihminen voi kuvitella olevansa yksi(lö). Muutoin minuus ja sielu on jaettu, yhteinen, jatkuvassa vuorovaikutuksessa.

--

1 Linnut ovat tässä suhteessa kiinnostavimpia, koska ne ihan poikkeuksellisessa mittakaavassa kommunikoivat. Ne eivät ole pelkkiä merkkejä tai viestejä. Ihmiset tavallisesti piirittämällä peittävät tämän kommunikaation alueen koiralla tai muulla petoeläimellä.

2 Ts. omaksi ymmärtämäänsä sieluun kiinnittyneitä eläimiä.

Luokka: »
Avainsanat:, , , , , , , , , , , , ,
http://raulihaverinen.fi/?id=66