Eläinten moraalisuudesta 2015-06-22 18:50

Kuvaus:

Koska minulla on täysi vapaus ja mahdollisuus olla todistamatta mitään:

--> eläimet vaistoavat moraalisen hyväksymisen ja hylkäämisen siinä missä ihminenkin, ehkä jopa paremminkin; ne ovat nopeampia näkemään mihin tuo asenne varsinaisesti suuntautuu

--> syyllisyys ja häpeä mahdollisesti perustuvat jonkin vieraan eläimen vaikutuksen valtaan jäämiseen, tai ainakin niissä on se vaara -- muut eläimet kuin ihminen eivät tätä tee, koska ne keskittyvät vaaraan joka tästä välittömästi syntyy (pedot1 taas käyttävät sitä saalistamiseen) -- tästä syystä mutta ymmärtämättä syytä, niiden moraalisuutta väheksytään

Eläimet myös viestivät lajit ylittävillä tavoilla toisilleen moraalisesti: ensinnäkin vaaroista, ja toiseksi varoittaen moraalisesti tuon johtavan vaaraan. Ihmisen ollessa kyseessä, ne ovat myös erinomaisia häpäisijöitä ja syyllistäjiä - mikä on myös valtaa yli ihmisen. Koska ihminen on niin ylimielinen, sitä tapahtuu usein (kuten koiran taluttajalle raakkuva varis, tai skitsomitoittavat västäräkit) - mutta tunnoton2 ei näe kuin ärsyttävyyden. Jotkin eläimet kuten lokit ja varikset, ovat piirittäjiä ja viettelijöitä, moraalisten tunteiden vääristelijöitä. Ne voivat herättää moraalisesti, mutta vievät vedättämänsä rihman hyvin nopeasti halpamaisuuteensa. Jos ne voivat opettaa ihmistä, ne voivat opettaa vain negatiivisesti: häpäisemällä ihmisen hänen vauhdittamastaan törkeydestä.

Jos ihminen haluaa itselleen moraalisen vartijan3, se löytyy täydellisenä pikkulinnuista4. Ja ihmisen on heti hyvä tietää, sen hinta saattaa olla linnulle kallis5 - tämä yksinkertaisesti siitä syystä että petoeläinrihma ja sekoittumisen vaara kulkee kaiken aikaa mukana. Moraalinen viisaus on myös paremmassa tallessa pikkulinnuilla, kuin missään ihmisen arkistossa. Ongelma vain on siinä, että koska on mahdollista nähdä mitä haluaa nähdä, voi koko asia jäädä näkemättä.6

Eettisyyden ilmaisusta tulee näin käänteinen. Se ei ole suoraa toimintaa vaan tilan antamisesta. Siksi kristityt puhuvat pyhän hengen vaikutuksesta, tai puhutaan hengen tai henkien vaikutuksesta ylipäätään. Yksilö joutuu sopeutumaan Kristuksen rooliin, varjellakseen tilaa itsensä, sekä merkityksellisyyttä ja suoranaista elämää ryssivän maailman välissä. Hänellä ei enää ole suoraa tahtoa samassa merkityksessä kuin ennen, vaikka jostain syystä se näyttää edelleen olevan täysin sama. Tahto ilmenee siinä ettei anna kaikelle tilaa. Tätä asetelmaa on vaikeampi establisoida, vakiinnuttaa, ja sellaisena se vääristyisi murhakentäksi tai -tekniikaksi, kuten tavallista - se voi olla vain jatkuvaa vuorovaikutusta epävarmuudessa.

--

1 peto ei ole sama kuin eläin

2 Koiramoraaliin vangiksi jäänyt.

3 Moraali joka näin tulee vartioiduksi, ei välttämättä ole suppeaa moralismia, mutta se voi toki sisältää samoja piirteitä. Vanhan kansan viisaudet yhtä lailla kuin kapinointi ovat peräisin haukkapäiden hokemista - kunnollisuus ja sankaruus ovat lähtöisin murhatöistä petojen seurassa, eivätkä sovi käsitteellisiin hahmottumisiin tässä suhteessa.

4 Ja tällä ei ole mitään tekemistä kyyhkyjen tai pulujen näkemisessä rauhan symboleina. Varsinaisesti pulut leviävät kuin sienet ihmiskunnan elostelujen keskellä, ja pönkittävät siten establisoitunutta.

4 Kierkegaard käytti ilmausta luopua rakkaudesta rakkauden tähden ainakin henkilökohtaisessa yhteydessä, mutta siitä yleistäen. Teema sopii tähänkin - vähintäänkin niin että ihmistunteet itsessään ovat liian raastavia muille elämänmuodoille, eikä niitä voi holtittomasti kohdistaa ympärilleen.

6 Myös Kierkegaard käsittelee eläimiä opettajina ja moraalisina analogioina (esim. Kedon kukka ja taivaan lintu). Häneltä tosin puuttuu näkemys moraalin vuorovaikutteisuudesta ihmisten ja eläinten kesken.

Luokka: »
Avainsanat:, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
http://raulihaverinen.fi/?id=84