Välitön vaikutus #2 2015-07-03 19:42

Kuvaus:

Ei mieli eikä sielu ole yksityinen, vaan jaettu (yhteinen) mieli - se kietoutuu vuorovaikutuksessa siinä määrin ettei se ole erillinen. Arkiajattelu kapinoi tätä vastaan pelätessään ajatella yksityistä mieltään jakautuneena merkityksessä hajaantunut, hajonnut. Kuitenkin "yksityinen" rajaa ja omistaa liikaa itselleen siitä mikä parhaimmillaan on pelkkä fokus.

Luce Irigaraylle jumalan funktionaalinen piirre on rajata sitä kuinka minuus rakentuu (Russell 2009, 204). Kun toisella puolen on eläin ja eläinsuhteet jotka rajaavat elämänpiirin ja huomion, jumaluuden etsinnässä voidaan kuitenkin mennä harhaan, kun käytännön kiinnittyneisyydessä minuus etsii eheyttään karsimalla ja raajaamalla itseään petoihin.

Vaihtaakseni vielä lisää puolta, puhuakseni tunnelmista, ja linnuista:

  • Eri linnut seuraavat eri tunnelmia.
  • Eri linnut ovat eri tunnelmia.
  • Eri tunnelmat suosivat eri asioita.

Tunnelmaan voi vaikuttaa, vähintäänkin tunnelman antamaan viestiin (onko se hällä väliä, voimattomuus, vai varoituksen kenttä), ja sillä on merkitys eli välitön vaikutus. Välittömän vaikutuksen ja vaikutuksen mahdollisuuden vuoksi minuuden vireestä tulee eettinen kysymys.

Negaatio: Eläinten vaikutus on inhoa (Sartre), tai ahdistusta, painetta liiasta läheisyydestä ihmiseen, kun kiinnittyneisyys on toisaalla (eli yksilön on vieraan lajin eläinten vaikutukselle alistuneena ihmisten keskellä jossa sillä ei ole sijaa). Tiedostetun vuorovaikutuksen (ei-tiedostettu) puute merkitsee Kierkegaardilla melankoliaa.1 Melankolia taas vetää puoleensa saalistajia, ja johdattaa onnettomuuksiin väsyttämällä - se kannattaa niitä.

Positio: Näistä syistä välittömän vaikutuksen havaitseminen on myös ihmissuuntautuneen kyynisyyden (tai runollisuuden) loppu, tai ainakin se on pakko lopettaa lyhyeen.

Luonnosta kulttuuristunut ihminen unohti pulaan oikeat ystävänsä, mutta havaitessaan tämän, kulttuurin pakon on hellitettävä. Tämä taas ei ole mikään sankariteko, -tarina tai -moraali; samoin kuin kaikki "kunnollinen" on vaaraksi. Kulttuuri itsessään on vaaraksi.

Kierkegaard kirjoitti kristinuskon "oman sielun" tavoittelemisessa piilevän itsekkyyden aspektin, tai ainakin epäilyksen siitä (PEJ). Kuitenkin tilanne muuttuu kun ymmärretään, että sielu ei ole "oma" (vain sen "fokus" on oma), vaan jaettu. Niin paljon muuta pelastuu oman sielun mukana.

--

1 Vrt. hanhien muodostamat kasvot jotka hänen mielestään johdattivat runouden maahan... (FT/R, 358 [Pap. II A 210] {1838}).

Luokka: »
Avainsanat:, , , , , , , , , , , , , , , , , ,
http://raulihaverinen.fi/?id=91