Siskoni, olet niin hiljaa 2008-08-07 17:28

Kuvaus:

Rauli Haverinen - Siskoni, olet niin hiljaa

  1. Hanna
  2. Rakkauden lupaus
  3. Suonsilmään isken suruni
  4. Siniset niityt
Rauli Haverinen
laulu, kitara
  • kesto 11:19 min
  • rhrcd005
  • 2004

Arvostelut:

Siskoni, olet niin hiljaa

Sävellys ja sanoitus: Rauli Haverinen

Hanna

Mä yöllä kirjoitan sun nimes hiekkaan,
sanat lausun ilmaan, ne tuuli kuljettaa.
Vaikka kaiku vain vastaa: "mä rakastan sua",
kai mun toiveen kuulet, vaikken susta kuulekaan.

Tää sama vanha laulu vain on, Hanna.
Sun nimes vain on otsikossa, Hanna.

Mä luulin tietäväni rakkaudesta kaiken,
mut ei ei ei, ennen tätä nähnyt en.
Mä nään kun sinä kuljet poikki kadun,
piirrän sydämen ikkunaan kahvilan.

Tää sama vanha laulu vain on, Hanna.
Sun nimes vain on otsikossa, Hanna.

Mä laulan, Hanna sulle, tämän laulun,
vaikken sinusta onnea saisikaan.
Laiva haaksirikkoinen, sun kylmiin öihin,
saareltani laulan koska rakastan.

Tää sama vanha laulu vain on, Hanna.
Sun nimes vain on otsikossa, Hanna.

Rakkauden lupaus

Pilviverho puihin takertuu, 
halki virtaa pihamaan.
Mä peiton alla sinuun kietoudun,
sormet hiuksiin upotan.

On aika meidän kahden, meidän vain on,
mä sinun viereen nukahdan.
Tähtisormet sadeharson riisuu,
ja surun sinun kasvoiltas.

Yksi yhä laskee: "1003, tai jotain",
mä sinut sain, sinut vain.
Toinen lausuen: "järjen kumppanuus vain",
mä sinut kaadan rakkaimpain.

Mustarastas meidät herättää,
aamun paiste kasvoillaan.
Läpi yön lauloi: "unta vain,
kaunis lapsi, nuku vain".

Kolmas poistui Tuonelaan ennen aikojaan,
sanoi: oli "rakkaus viety" ennalta.
Neljäs luopui maailmasta uskossaan,
(vaan "sinä olet rakkaus" ainoa).

Ei mun päätä huimaa, ei askel paina,
kun olet minun vierellä.
Aamukahvit keitän, sinulle rakkain,
ja kannan tyhjään vuoteeseen.

Suonsilmään isken suruni

Istutin ruusun asfaltiin,
hymyilin katseelle betoniseinän maalatun,
puhelinkopin lasisyliin painauduin.
Muuta voiko rakastava?

Typerät nuoret huutavat
vastenmielistä vihaansa.
Vanhat muistaa kaiken sen,
mitä koskaan ollut ei.

On kaikki kuolleet, kaikki pienen lapsen unelmat,
kaikki painuneet varjon taa.
On öinen metsä tumma, metsän alla musta suu,
sanaton laulu laulajan.
Enkä enää usko: "vielä kaikki kerran korjaantuu".

Katsoin syvään sun kasvoihin,

käännyit molemmin puolin, paetaksesi.
Pyyhit roskan hihalta,
olisi pitänyt tajuta.

Päivä harmaa, hiljainen,
kuten päivät entiset, menneet.
Kaunis sade pese pöly pois,
edes helpompi hengittää.

Yksin istun illat sinun muisto rinnassain,
harhat hiljaa polttava.
Kadut kierrän joissa kerran sinut kohtasin,
vaan on kivinen kohtu kaupungin.
Enkä enää usko sinuun.

On kaikki kuolleet, kaikki pienen lapsen unelmat,
kaikki painuneet varjon taa.
On öinen metsä tumma, metsän alla musta suu,
sanaton laulu laulajan.
Enkä enää usko: "vielä kaikki kerran korjaantuu".

Siniset niityt

Sydän on surusta jo turta ulko-oviin, portaisiin.
Sinun kasvosi niin kauniit, sulle ovet aukaisen.
Tässä porraskäytävässä minä sinuun rakastun.

Ilta on tumma, kaipuun tuulet sinut pihaan kuljettaa.
Sinun on kauneimmat kasvot, sanot mulle "mmooii".
Sinä annat mulle toiveen, sinä annat rakkauden.

Mutta minä pelkään, leikkaat hiukset kauniit,
tylsistyt, etkä välitä enää mistään.
Sinä nukut, kukat ja puut kukkii.

Siis en kanna ruusuja, en laula lauluja.
Katsos, en voi yksin tehdä suurta rakkautta.
Sinä nukut, kukat ja puut kukkii.

Etkä koskaan tainnut tietää kuinka paljon rakastin sua.
Sinä nukut, kukat ja puut kukkii.
Luokka: »
Avainsanat:, ,
http://raulihaverinen.fi/v1/?id=10