Kuoleman teatteri

Työpaikoilla on toisinaan tapana ottaa eräänlaiseksi maskotiksi jokin sattumalta eteen osunut esine. En kuitenkaan olisi uskonut että kukaan haluaisi skitsoteatterinsa vuoksi systemaattisesti vedättää pikkulintuja kuolemaan, mutta uskottava se on, eikä tarvitse lähteä edes kovin kauas.

 

(Stora Enso - Helsingin metsäpalvelupiste, Vilhonkatu 4, Helsinki)

Vedätys ei (sentään) tapahdu siinä että linnut törmäisivät ikkunalasiin yrittäessään lentää näyteikkunan linnunpönttöön, vaan siinä että pöntön aggressiivinen siirtely yhdistettynä tilanteen (reaalisen) mahdottomuuden ristiriitaan aiheuttaa tuhoavan jännitteen joka väsyttää ja johdattaa (toisaalla) vääriin sijoittumisiin tai liikkeisiin.

Tällainen pelleily väsyttää kaiken mielekkään kommunikaation, mutta juuri tätä on markkinointi, ja tämä aika hallinnan mekanismeineen. Konkreettinen tarkoitus ei ole vain markkinointi, vaan myös sisäisesti oman työn haltuun ottaminen (synkronointi). Yritys- ja työelämä on kuitenkin erilaisine retoriikkoineen ja (ulkoisine) arviointeineen täysin tyhjän palveluksessa. Tässäkään ei ole ulkoisesti kyse viestistä tai merkistä, vaan mahtailusta ja rehottavasta tuhoamisesta. Takertunut väsyttäminen kyllästyttää kaikki mahdollisuudet viestittää (hälyttää) vaarasta.