Toivotut ominaisuudet

Julkisessa ja arkikeskustelussa jo pidempään keskeistä roolia ovat näytelleet geenit. Ne nähdään kaikkien toivottujen ominaisuuksien perustana, ja niiden pohjalta toivotaan ihmelääkkeitä kaikkeen ei-toivottuun.

Meille on esimääritetty ihmiselämä tuotantotalouden palvelijana (työntekijänä, johtajana, kuluttajana), downshiftaajana, tai syrjäytyneenä. Mikä poikkeaa kulttuurin vaatimuksista, toimii sairauden määritelmien pohjana.

Parannusta etsitään siis esimerkiksi geeneistä, tai geenit nähdään ihmisyyden osalta jonakin äärimmäisenä selitysperustana josta kaikki viime kädessä määräytyy, ja jota muuttamalla ongelmana koettu voidaan korjata.

Keskustelussa on kuitenkin pimeä kohta joka juuri liittyy esimääritettyihin kulttuurin vaatimuksiin. Onko kullakin geenillä jonka nähdään toimivan toivotun ominaisuuden perustana, muitakin tehtäviä? Tai onko geenillä tai sen puuttumisella tunnistamattomia vaikutuksia, toimien pohjana tunnistamattomille ominaisuuksille, jotka nyt nähdään korkeintaan turhana ylijäämänä tai jonkinlaisena oikosulkuna tai umpikujana. (Tämä siitä syystä että sen kiinnittyneisyys kielletään, koska välittyneisyyttä ilmiönä ei tunnusteta.)

Usein kuitenkin törmätään ominaisuuksiin tai ongelmiin joiden olemassaolo tai olemassaolon tapa tunnustetaan tuntemattomaksi. Onko todellisuutta ja ihmisyyttä ylipäänsä ymmärretty riittävästi? Vai olisiko tieteen ja arkimaailmankatsomuksen todellisuus ja ihmiskäsitys sittenkin kammottavan kapea?