Välittyneisyys #2
Välittyneisyyttä voi lähestyä imaginaarisen kautta (vrt. Lacan).
Välittynyt imaginaarinen ei ole epätodellinen: mielikuvitus ei ole todellisesta (reaalinen) erillinen (harha tai konstruktio), vaan osa välittyneisyyden havaintoa. Todellisuuden välittyneisyys on sen vaikutusta ja havaittuna tai havaittavissa oloa.
Symbolinen on välittyneen kuvaus, ja sen käsitteellinen kiinnittäminen. Reaalinen on jo itsessään kiinnittynyt välittyneisyydessä, joten symbolinen tuo reaaliseen jotain lisää (välitön vaikutus). Kiinnittyneisyyden muuttuminen (välitön vaikutus) voi tapahtua jo välittyneisyydessä (esim. kehollisuus ts. kehon reaktiot tai reagointi keholla1).
--
1 Myös kehollinen reagointi voidaan nähdä eleenä, eli merkkinä, ja siten symbolisena. Merkki esityksenä sen sijaan on estetiikkaa, joka ei ota huomion välittömän vaikutuksen eettistä vaatimusta (vrt. Kierkegaard). Juuri tästä syystä imaginaarinen voidaan nähdä kuvitteellisena, harhana, erillisenä todellisuudesta: estetiikka torjuu todellisuuden eikä salli vuorovaikutusta tai sen olennaista näkymistä. Välittynyt kuitenkin vaikuttaa takaisin todellisuuteen, ja vasta välittömänä eettisenä todellisuus voi näyttäytyä oikein. || Esityksessä on myös se ongelma että se kutsuu hallitsemattomasti seuraajia - ensimmäiset saattavat olla kutsuttuja, mutta seuraajia tulee aina lisää. Seurauksena joko ilmiselvä kohellus tai muu tilan täyttymisen ja liikkeen ahtautumisen seuraus - todennäköisesti nämä yhdistyvät (samanaikaisuus).