Koiravankila eli suhteellinen terveys
Esimerkki kulttuurisidonnaisista totuuksista on mm. koiran (tai muun lemmikin) ahdistusta (tilastollisesti) vähentävä vaikutus1. Kyse on varsinaisesti kilpavarustelusta jossa ihmisen on (näennäisesti) pakko ottaa itselleen puskuriksi joku lemmikki.
Koiran tapauksessa se yksinkertaisesti ottaa haltuun ympäristön keuhkoamispainetta, johon sen "omistajat" voivat ottaa ymmärrettäväksi kokemansa suhteen. Ahdistus ei varsinaisesti poistu vaan se muuttuu omistajalle ymmärrettäväksi ja kanssakäymiseen sitouttavaksi. Ongelma on siinä että se alistaa ympäristöä uudella tavalla: ahdistus siirtyy toisaalle kiinnittymällä ja takertumalla. Lukemattomista ihmisistä (ja myös muista eläimistä) tulee koiralle tukikeppi erilaisiin toimiin ja tarkasteluihin ... jotka kuormittavat. Tilaa otetaan pois ei vain ihmisiltä vaan koko ympäristön muilta eläimiltä.2
Koiran kannalta kyse on sen taidosta ja kyvystä säilyä. Tässä tapauksessa se on tehnyt ihmiset riippuvaiseksi itsestään. Yleistäen, ihminen vihaa sutta, ja jää (omasta tahdostaan) koirien vietäväksi. "Koiraystävyys" ei myöskään ole mitään luontoystävyyttä, vaan kyse juuri siitä että luontoa ei haluta. Koira tulee puskuriksi ihmisen ja luonnon väliin.
--
1 Ks. Children with pets have less stress (medicalnewstoday.com) tai Koiraperheiden lapsia ahdistaa vähemmän kuin muita, kertoo tutkimus (hs.fi). Tarkistettu 2016-01-27.
2 Sama pätee lenkkeilyyn ja muuhun kuntoiluun. Kyse on kilpailusta, jossa paine siirtyy eteenpäin ylläpitämällä lihastyötä jolla ei ole mitään tarkoitusta tai syvempää merkitystä (esteettisen esityksen merkitys sillä on).