Murharummut

On vaikeaa suhtautua hyväksyvästi mihinkään ihmisen kulttuurin aspektiin kun huomioi esimerkiksi soitinten alkuperäiset valmistusmateriaalit: luiset huilut ja nahkaiset rumpukalvot. Nykyään nämä on korvattu paljolti muilla materiaaleilla, mutta vaikka materiaali on vaihdettu kulttuuri rakentuu yhä samalle taustalle. Kaikki soi yhä kuolemaa.1

Kulttuurissa elämää muutetaan kuolemaksi, ikäänkuin kuollut olisi siten ikuinen. Tässä suhteessa ei ole myöskään eroa kulttuurilla tai sivilisaatiolla (vrt. Spengler).

Kyse ei ole "taiteesta" tai "viihteestä". Ja asiayhteys ei edelleenkään ole mitenkään symbolinen. Heti kun katseeni tai jopa sormeni alkavat siirtyä kohti levy- tai kirjahyllyä (tai alan herra paratkoon nähdä puluja) tiedän että saalistajat tai onnettomuudet ovat liikkeellä. Ja kirjoittaakaan ei voi kovin paljoa, puhumattakaan mistään "vimmasta" tai "intohimosta". Ja jos kirjoitan, syy ei voi olla henkilökohtainen - eihän minulla ole mitään hätää. Jos tunnen hätää, sen välittömät kärsijät (uhatut) ovat muualla.

***

Suorana tekona kulttuurin epäeettisyys näkyy esimerkiksi luontokuvaamisessa.

Kuvaaja on totuttanut itsensä "kohteelleen" ja heidän välillään on jonkinlainen yhteys. Eräässä tilanteessa hän näkee kohdetta uhkaavan vaaran, mutta mikään olemassa oleva mahdollisuus ei tunnu olevan, että koko kuvaaminen lopetetaan siihen paikkaan, ja seurattua kohdetta varoitetaan.

Yleisesti hyväksytyllä tavalla kuvaajan läsnäolo toimii kohteena olevan eläimelle lähinnä tietoisuuden sumentimena: se varastaa havainto- ja kommunikaatioavaruutta, mutta ei anna varoitusta silloin kun siihen olisi tarve.

Tähän tirkistelyyn aikamme on kasvanut, ja ehdottamani kuvaamisen lopettaminen ja varoittaminen tuntuu todennäköisesti täysin käsittämättömältä normaalille ihmiselle. Todennäköisesti hän ei edes tiedä mitä varoittaminen on. Kaikki täytyy hyväksyä, kaikkea seuraillaan, eikä mihinkään reagoida.

Sikäli kuin jotain eettistä luontokuvaamista jäisi vielä jäljelle, en näe enää tarinaa, vaan pelkkiä fragmentteja, tai oikeastaan poimintoja, huomioita - 'fragmentti' sanana on jo liian estetisoitu.

***

Kuva kuolemasta painuu kasvoille, ja sitä kuvaa painetaan takaisin maailmaan - riippumatta siitä mitä katsoja itse näki tai oli katsovinaan.

--

1 Vrt. myös sanan viulu samanlaisuutta eri väkivaltaan liittyviin käsitteisiin esim. ranskan ja englannin kielessä.

Luokka: »
Luotu 2016-02-24 15:00 | Muokattu 2016-04-12 09:05
http://raulihaverinen.fi/?id=120