Skitsodynastia

Henkilöllä tai instituutiolla voi olla valtaote ympäristöstään. Se voi olla yksinkertaisesti hänen elämäntapojensa myötä juurtunut hänen ympäristöönsä. Kansakielisesti hän voi olla "vanha jäärä", mikä tosin merkitsee vaivalloistavuutta, mutta kuitenkin harmittomuutta tai että hänet ainakin voidaan (yhdessä) siirtää harmittomuuteen (mikä siirtää vallan muualle, ottaa vallan).

Kyseisellä instituutiolla on välitön alistava vaikutus, ja sillä on mahdollisuus käyttää uskottavasti (haltuunottavasti) hallinnan fraaseja. Kyseessä on auktoriteetti jolla on kiinnittynyt, välitön läsnäolo. Instituutio ei itse näe kiinnittyneisyyttään ja sairaalloistavaa vaikutustaan, vaan kaikki voidaan palauttaa pillereihin ja niiden ylläpitämään normaaliin (henkilö tai instituutio toimii ympäristönsä intohimoisena lääkitsijänä). Vallalla ei ole vain sisältö, vaan välitön kehollinen vaikutus, eikä vertautumattomista sisällöistä voi keskustella, saati tästä vaikutuksesta.

Žižek kirjoittaa osuvasti subjektiivisen väkivallan ohella objektiivisesta väkivallasta. Objektiivinen väkivalta (valta) muodostaa väkivallan perustason ("nollatason") jota vasten subjektiivinen väkivalta mahdollistuu¹. (2015, 8.) Žižek tosin kirjoittaa objektiivisesta väkivallasta "näkymättömänä"², mutta se ja sitä kannattavat henkilöt ovat kyllä täysin tunnistettavissa. Ja kukaan ei voi sulkea itseään tämän ulkopuolelle.

***

Esteettinen ongelma skitsodynastiassa on että jatkuva olemassaolo tässä vaikutuksessa sitoo huomiokenttää. Saattaa kuulostaa vitsiltä mutta ei sitä ole³.

Eettinen ongelma on, että asiaa ei voi onnettomuusvaaraa aiheuttamatta katsella sivusta eikä oikeastaan osallistua sitä korjatakseen.

Jäljelle jää (vaarasta) varoittaminen, mutta mitä se pitää sisällään on ongelma kaikin mahdollisin liittyneisyyksin. Esimerkiksi ketkä tai mitkä oikeasti ovat vaarassa. Oma kysymyksensä on myös se ketä ylipäänsä kannattaa varoittaa, ja kenen varoittamisella lähinnä saattaa kaikki vaaraan. Yksi olennainen seikka ehkä erityisesti viimeksi mainituista on se, että varoittaminen liian helposti tuo mieleen erilaiset hälyttimet⁴ jotka lähinnä palautuvat vedättäjien toimiin. Lähtökohtaisesti koko ylisuuria itsestään luulevan ihmiskunnan voi jättää herran haltuun (niin kauan kuin sen oma sekaantuminen ei lähene katastrofivaaraa).

--

¹ Terveyden osalta normaalitasoista ja yliherkkyydestä. Tälle (yli)herkkyydelle ei nähdä merkitystä vaikka juuri se mahdollistaa välittyneisyyden havainnoinnin.

² Tämä todennäköisesti liittyy hänen abstrahoivasta viitekehyksestään jossa yhteydet nähdään enemmän tai vähemmän symbolisina, laajasti rakenteellisina, ei välittöminä.

³ Hiukan ääripään kaunokirjallisena esimerkkinä ja ehkä vähän aiheen vierestäkin mainitsen teoksen Philip K. Dick "The Three Stigmata of Palmer Eldritch" 1965, jossa esiintyy kyky vangita mieli. Tässä kuten useissa muissakin Dickin romaaneissa välikappaleena esiintyvät huumeet. Dickin tarve fysikaalisiin välikappaleisiin on tietysti kaunokirjallinen keino, mutta myös hänen rajoitteensa, ja ehkä syy miksi hänen teoksensa jäävät elämän merkityksessä hiukan sairaalloisiksi. Normaalit ilmaisut 'pakkomielle' ja 'riippuvuus' nojaavat väärään arkirealismiin jonka tarkoitus on ohittaa valikoidut asiat hallinnollisesti.

⁴ Žižek ei jaa käyttämääni hädän merkitystä ja perustavaa merkityksellisyyttä. Mutta en itse myöskään jaa sitä ihmiskeskeistä merkitystä johon hän kritiikkinsä perustaa (johon myös ammattirakenteet ja niiden teknistävä vaikutus pohjaavat). (Žižek 2015, 19 (hälytys), 36-7 (uhka).) Oman ymmärrykseni taustoja voi etsiä Kierkegaardilta, joka tosin myös jää ihmiskeskeisyytensä vangiksi.