Menetetty luontoyhteys

Ihmiset ovat vedättäneet itsensä (mielekkäästä) luontoyhteydestään huijaamalla eläimiä. Samalla he ovat menettäneet mielekkään (rehellisen) kommunikaation muihin eläimiin (niihin joihin se on mahdollista1).

Eläimiä määritetään käsitteillä 'villi' tai 'kesy'. Kumpikaan käsite ei oikeastaan mahdollista kommunikaatiota vaan kyse on tottumuksesta tai tottumattomuudesta. Näiden lisäksi ovat valjastetut hyötyeläimet ja ns. lemmikkieläimet jotka eivät ole oikeastaan kumpaakaan vaan vankeja, ja niille lähinnä lässytetään2.

Toinen käsitteellinen ominaispiirre on estetisointi, kuten puhuttaessa 'laululinnuista' näkemättä niiden perustavaa eettistä merkitystä.

***

Ihminen menee itsestään yli ja ohi. Jäljelle jää ulkoinen hallinta tai tappaminen, hyväksikäyttö ja pelaaminen.

Vaihtoehtoisesti: yli- ja ohimenemisestä syntyy (esimerkiksi) taivutin joka vähintäänkin ylivauhdittaa. Ongelma on siinä että ei ole mitään abstraktia taipumista, vaan elollisia luonnon eläimiä (toki "ihmisiäkin"). Parempi varoittaa törmäysvaarasta? Ja myös kaikista niistä vaaroista jotka itse varoituksesta ja vaaraan varautumisesta syntyvät?

--

1 Kerrataan vielä vaikka en haluaisi tästä häiritsevästä elementistä enää mainita: esimerkiksi koiraan se ei ole mahdollista - päästä se vapaaksi niin tiedät mikä se on.

2 Toisaalta vapaalle eläimelle kommunikointi ei voi olla tärkeilevääkään, eikä myöskään korostetusti yksilöityvää, ts. yksilöiden välistä.

Luokka: »
Luotu 2016-05-16 16:18 | Muokattu 2016-06-26 09:38
http://raulihaverinen.fi/?id=131