Seuraantuvuus
Luin juuri uutisen jossa kerrottiin toistuvasti täsmälleen samaan aikaan samassa paikassa poikasiaan imettäneestä jäniksestä. Jutussa tämä nähtiin jäniksen ajantajuna.
Kyse ei kuitenkaan ole vain ajasta. Eläimet kasvattavat poikasensa johonkin ympäristössään säännönmukaisesti esiintyvään rutiiniin. Ne elävät sen vaikutuspiirissä itsekin, ja tunnistavat sen kelvolliseksi poikasten kasvattamiseen.
Jos palataan aikaan, se voi olla tämä rutiini eräässä mielessä. Jänis on tehnyt poikasensa jutussa mainitun henkilön mökin alle. Henkilön elinpiirissä esiintyy ihminen joka tekee tietyn asian juuri tähän aikaan, joko yleensä, tai vain tuona lyhyenä aikana1. Ja seuraus perustuu tähän ihmiseen, ja vasta välillisesti aikaan. Tuo seurautus voi edelleen ketjuttua: tuota ihmistä seuraa jo eläin tai useampia eläimiä, ja jänis tekee poikasensa tämän jatkoksi.
Luonnossa ei ole aikaa sinänsä, vaan yhteen linkittyviä tapahtumia ja toistumisia - säännönmukaisuutta jonka kukin laji omalla tavallaan tunnistaa. Olkoonkin että lyhyen aikaa tuo jokin voi näyttäytyä puhtaana aikana.
Poikkeuksellinen näyttäytyminen tai säännönmukaisuus on merkki.
--
1 Ellei tuo mökin omistaja itse ole se henkilö, mutta ilmeisesti ei. Ja voihan tyo alkusyy olla jokin (häiritsevä) sähkölaitekin, aivan missä päin tahansa. || LISÄYS: Kesäajan keskiyöstä tässä on kyse - tämä säännöllinen tunnin siirto on tajunnan lamautin, ja tässä yhteydessä ennakon puolella liikkumisesta. Ihmisen kulttuuri on täynnä systemaattisia lamautustekniikoita. Jossain ylen jutussa oli henkilö joka sai sudet "alistumaan" - hänen itsensä käyttämä termi. Hän todennäköisesti liikkuu järjestelmällisesti näissä helvetin järjestelyistä, eikä kyse ole hänestä, vaan koko valtiosta joka lamaannuttaa.