Luonnon arviointi
Edellä käyttäessäni termiä välittyneisyys, sen merkitys on lähes synonyymi sanalle fenomenologia, ja olen tarkoittanut sillä erityisesti elollisen olennon ilmenemistä. (Esim. teknologinen välittyneisyys on tässä merkityksessä vedättämistä yli, kätkeytyneisyyteen.)
Luonnon arviointia toivottavaan ja ei-toivottavaan tehdään monella tapaa, kaikki näistä eivät liity ilmenemiseen tässä merkityksessä, vaan ovat vedättämistä yli. Puhun tässä erityisesti eläimistä, varsinkin linnuista - nisäkkäät, ja esim. raatoja syövät "linnut" vedättävät myös yli, kätkevät antamatta merkkiä (ne voivat odottamattomalla ilmestymisellään myös antaa merkin, mutta sen jälkeen ne vetävät kaiken itselleen). Merkitykselliset ovat juuri niitä jotka merkitsevät.
Mutta hahmotetaan erilaisia lähestymistapoja.
Estetiikka (vs. merkitys)
Yksi tapa lähestyä on estetiikka. Esimerkiksi lintujen laulu usein virheellisesti estetisoidaan, näkemättä että se on jatkuvaa merkinantoa (eikä vain reviirin, vaan kenelle tahansa ja mistä tahansa joka viitsii vain merkkejä selvitellä). Laululintuja arvostetaan, mutta esteettisesti, ja joku onneton sitten sanoo esimerkiksi varpusta epämusikaaliseksi - kuulematta sen laulavan esim. beethovenin yhdeksättä, tai matkivan omalla tyylillään muiden lintujen lauluja - sikäli kuin nämä ovat erityisiä arvoja koska erityisesti nämä ovat kaikki vaaran merkkejä: ilmapiiri on liian laajalla tai painostuva. Varpuset merkitsevät kaiken aikaa lähiympäristöä ja sen toisintumista (tarkkailuttumista, valloittumista) poimimalla sen rytmejä ja vallitsevia taajuuksia.
Hyöty tai haitta
Banaalihelvetti on usein hyötyajatelu, esimerkiksi talous- ja hyötyeläinten suhteen, ja myös lemmikkien. Suuri ongelma tässä on koko luontosuhteen vääristyminen: se ei perustu millekään olennaiselle ymmärrykselle tai kommunikaatiolle, vaan siinä on aina jokin alistus- tai omistussuhde välissä. (Joku tuskaillessaan petojen verottaessa karjaansa sanoi että petoeläimet eivät ymmärrä ihmisten "omistussuhteita", mutta epäilen että ne joissakin tapauksissa jopa ymmärtävät.)
Myös ns. haittaeläinten läsnäololle löytyy muitakin syitä kuin saatavilla oleva ravinto. Tätä voi tulkita funktionaalisesti, mutta myös merkityksellisyydestä. Tästä syystä pikemminkin niiden pääsyä kaikkein vahingoittavammille alueille pitäisi varovasti rajata ilman aggressiota.
Terveys
Eläimillä voi olla myös terveysvaikutuksia, esimerkiksi lemmikkieläimistä sanotaan niin, ja se perustuu juuri siihen että se rakentaa puskuria ihmisen ja luonnon välille, mutta sillä on hintansa, omanlaisensa riippuvuus. Luonnoneläimien suhteen taas hysterisoidutaan erilaisista epidemioista, mutta ne taitavat muhia omassa karjataloudessa.
Luonnon vuorovaikutussuhteet
Luonnontieteellinen tarkastelu näkee eläinten suhteet usein kilpailuna (mikä rajoittaa minkäkin kantaa), mutta pystyy se näkemään yhteistyötäkin.
Kuitenkin vasta eettisessä tarkastelussa tulee syvemmin esiin mitkä lajit kykenevät elämään mielekkäissä, merkityksellisissä vuorovaikutussuhteissa jotka myös vastaavat ihan arkitunteenkin käsitettä "inhimillinen". Tämän ihmiset jostain syystä päätyvät myymään, lähinnä saadakseen ajattelussaan (ja omassatunnossaan) tilaa omalle lihansyönnilleen, ja tuudittautuakseen luonnon julmilta piirteiltä tieteen kliseisiin, jotka vastaavat tässä suhteessa funktioltaan uskontojen opinkappaleita. "Luonnontieteellinen" tieteen kliseisiin perustuva ajattelu myös yliarvostaa saalistamista, kun taas eettinen pitää saalistavuuden minimissä.
Yhteiskunnallinen arviointi
Luontoa voi myös arvioida sen symoboliarvojen kannalta, kuten kansallistunteen ylläpitämisessä, jolloin sen tehtävä on konservatiivinen. Kansalliset lähtökohdat ovat kuitenkin muuttuvassa luonnossa kolkkoa kalman katsantoa.
Toisaalta eettinen ja yhteiskuntakriittinen, yli-vedättäjiä paljastava arviointi etsii selvittää niitä jotka kätkevät vedättääkseen itselleen tilaa saalistaa. Tämän järjestyneisyyden paljastaminen tuo esiin establisaation. Kaikki luonto sovittautuu järjestyneisyyteen, mutta tässä suhteessa esimerkiksi pulut saavat merkityksen saalistajina ja peittäjinä, hyväksikäyttävän establisaation hyväksikäyttäjinä, perversiona.
Luonto sinänsä vs. suhde ihmiseen
Tarkastelutavat voi myös jakaa yleisesti luontoon itseensä, ja toisaalta sen suhteeseen ihmiseen. Lajien erityisyys merkityksellisyydessä on juuri "eksistentiaalista" tai "fenomenologista" arviointia, joka on ihmislähtöistä, mutta ihmissuhteen ei silti tarvitse olla läsnäolossa kovinkaan merkitsevä, arvioinnissa kylläkin.