Saate #2

Viimeaikaisin pääprojektini on ollut sellaisen ajattelun käsitteellinen hahmotus, jossa tulee esiin ihmisen välitön kommunikointi ympäristössään, eli yleisemmin täysin ihmiskeskeisestä, teknokraattisesta ja petoeläinlähtöisestä, "rationaalisesta" nyky-yhteiskunnasta poikkeavan elämänmuodon ajattelumalli.

Ajatteluani voisi ehkä luonnehtia eräänlaiseksi eksistentiaaliseksi ympäristöfilosofiaksi, jossa yksilöllisyys saa merkityksensä ja rajansa luontosuhteestaan. Tämä ei kuitenkaan ole mitään mukavaa filosofiaa: filosofinen lähtökohtani on ennen kaikkea Søren Kierkegaard, mutta hänen kristillinen ajattelunsa saa väkinäisiä piirteitä joita pyrin korjaamaan toisenlaisella ymmärryksellä luonnosta ja myös yksilöstä. En sinänsä välttämättä ohita hänen ajatteluaan, vaan käsitteellistän sen toisin - samalla sen ongelmalliset piirteet saavat hiukan toisenlaisen kiinnekohdan. Vaikka en yhdy tai sitoudu kaikkeen Kierkegaardin kristilliseen käsitteistöön (käytän sitä tosin asioihin suhtautumista selvitellessäni), vaatimus ei sinänsä ole vähäisempi.

(Borgesia käsittelevä teksti siirretty.)

Minulla ei ole mitään akateemista arvoa tai auktoriteettia. Pystyin kehittämään ajatteluani vasta kun pääsin kokonaan eroon ympäristöstä, jossa ei tuntunut olevan läsnä mitään ymmärryksen edellytyksiä. Tuo(kin) ympäristö näyttää etsivän jotain muuta kuin mitä olin itse etsimässä.