Normaalista

Sanoin aiemmin että ihminen tarkkailee maailmaa petoeläimen puolelta, tai näin on tapana toimia, eikä se ole välttämätöntä.

Yle.fi:n artikkelin Aivotutkija Minna Huotilainen: Aivosi tietävät enemmän kuin sinä esimerkit kulkevat siinä mielessä osuvasti että kissaan liittyvä asia tapahtuu "normaalisti", lintuun liittyvä "epänormaalisti" (esimerkissä häiriönä on vielä ikkuna, vaaran elementti).

Tietoisuus ei ole kaaoksessa siksi että se ei toimi "normaalisti" vaan siksi että se yrittää toimia "normaalilla" joka ei toimi. Tämäkin on vielä "normaalin" aivotutkijan tavoitettavissa.

Mutta koko yhteiskunnan "normaali" voi olla viallinen (tai valheellinen) siinä määrin, että on yksilöitä jotka etsivät ja etsivät sitä vikaa, mutta sitä peitellään, huutamalla, tai muulla paskamaisella viisastelulla. Se voi käytännössä, keskimäärin, tai suunnilleen, toimia, mutta se ei ole totuus.

Pragmaattiselle totuutta olennaisempaa on hallinta. Jotain sillä voi, ainakin näennäisesti enemmän hallita. Mutta jos lopputulos ei ole totuus, jostain sitä aina sinnikkäästi koputellaan, rapistellaan, ja narskutellaan.

***

Petoeläimen puolelta tarkastellessaan ihminen työntää tai ajaa maailmaa eteenpäin, mutta kun toisenlainen maailma on tullut hänen tietoisuuteensa (hän on saanut tietää siitä jotain, hänen maailmansa perusta on järkkynyt), hän alkaa nähdä onnettomuuden, kuulla hälytyksen, eikä hän voi enää toimia eteenpäin ajamalla - tämä on myös vastaus "ylisuureen" syyllisyyteen, "yliherkkyyteen" ja muihin "neurologisiin" ongelmiin ja omituisuuksiin aistimuksissa.

Lintu on siinä mielessä hyvä esimerkki, että linnut kiinnittävät huomion, ohjaavat sitä, ja voivat myös tehdä asian ymmärrettäväksi - mutta sen jälkeen ongelma on, että olet niille liian suuri vaara sellaisena kuin olet, ja tämä on ongelma joka sinun tulee käsitellä.