Tekopyhä symbioosi

Korkea koiralle puhuttu ääni vedättää oman saalistusenergian ja antaa sen koiralle. Ihminen vedättää samalla itsensä koiralle. Oma saalistavuus ei ole enää ihmisen käytettävissään suoraan, ja siksi koira kiinnostuu siitä - ihminen ei ole enää koiralle uhka. Ihmisen päähän alkaa pakkautua saalistettavaa ja koira alkaa nähdä näitä näkyjä ja seurailla ympäristöä ihmisen kautta, nuuskiakseen kuolemaa.

Tässä koiralässytyksessä ei ole mitään hyvää tai kiinnostavaa. Se on täysin paska onnettomuusmagneetti täysin paskaan ja tekopyhään symbioosiin.

Ihmiset oppivat tästä väärän käsityksen maailmasta, älykkyydestä, täysin väärän ja teeskentelevän etiikan, sankariajattelun, ja sitoutuvat erilaiseen kohtaloajatteluun, kyynisyyteen, opportunismiin ja ähäkutti/siitässait-ajatteluun. Tämän vedätyksen päälle he ryhmittävät itse ryssimiensä pelastusoperaatioita ja suhtautuvat vaihtelevalla tavalla sankaruuteensa. Jaloa, kunniallista - onnettomuuteen vedättämistä, ihan täyttä paskaa.

--

Tutkimus: Koiralle lepertely ei ole turhaa lässytystä | yle.fi 2018-03-07