Vaikuttaminen

Maailman asettumiseen vaikuttamisen käsitteitä. Muodollisesti nämä ovat kannatteluun liittyviä tyytymättömyyden ilmauksia jotka tapahtuvat ensisijaisesti elein tai teoin - tässä suhteessa sisällöllinenkin ilmaisu on ele, koska se pyrkii kannattamaan jännitettä joka ylläpitää rauhattomuutta järjestyneisyydessä. Nostattavat mahdollisuutta tai riskiä uudelleenjärjestymiselle, joka voi muodostua tarkoitustaan vastaan, mutta vedätyksessä järjestynyt jää aina vedätykseensä. Vaikuttamisen onnistuminen riippuu hallinnasta, jonka odotuksen muutoksen jälkeen voi arvioida pahasti väärin - onnistunut ei myöskään vain saa valtaa, vaan hän myös joutuu siihen.

Vaihtoehtoinen kuvaus: Vaikuttaminen (epätoivossa) kun keskustelun mahdollisuus on mennyt, tai keskustelu ei onnistu ilman ulkoisten esteiden poistamista, eikä onnetonta kohtaamista voi enää välttää

Määritelmät

Etäisyys

Tärkein ja ainoa positiivinen hallinnan ja vaikuttamisen käsite. Tosin se on perustana muille epätoivon selvityksillekin. Luonnon osalta tämä merkitsee että eläimiä ei silitellä tai söpötellä, vaan niihin pidetään luonnollinen etäisyys (nyt ne ovat jo liian lähellä), ja erilaisille eläimille on eri tunnevastine - niitä ei sumputeta. Ihmispällin taas tunnistaa siitä että hän toistuvasti pyrkii liian lähelle, jotainhan hän hakee mutta todennäköisesti hänellä on jo liikaa ja parhaiten selvittäisi pysymällä pikemmin etäämmällä - nyt hän leipoo onnettomuutta. Mutta voi liian lähelle tulija olla sellainen joku joka ei pääse oikein irtikään. Vrt. samanaikaisuus.

Vedätys

Johdattuneen kutsuminen tai kutsuuntuminen seuraantumaan, yli-intensiteetti - lievimmillään johdattelu (esimerkiksi että joku havaitsisi jotain mitä hänen kuuluisi havaita), voimakkaimmillaan ansoitus. Ilmapiiri kutsuu liikkumaan, mutta jotain toivottua voi tapahtua liiankin helpolla. Vrt. ilmapiiri, veto, huijaus.

Vedätyksen tai nostatuksen paljastamiseen voidaan joskus tarvita myös rymistelyä, joka sen kohteelle on lähinnä ärsyttävää, eikä "rakenna". Vrt. vääntö.

Häiritsee vakiintuneita käytäntöjä ja rutiineita (pystytys). Vrt (tumma) huumori joka yrittää uudistaa.

Nostatus

Ylimieli. Vedätyksen rinnakkaislaji, erotettuna sen vaakasuuntaisesta mielikuvasta.

Pystytettyjen instituudioiden ylevöinti, aatelointi, imartelu. Paljastaa perustuksen. Vrt. myös ironia joka tuo esiin perustavien osapuolten lukkiintuneisuuden.

Vääntö, painostus

Vedättävää vastavoimaa vasten taivuttavuus tai taivutus, roikottavuus, raahauttavuus. Vääntö on se mikä ylittää vedätyksen kiskovuuden. Yritys ottaa kiinni vedätyksestä, ylireaktio tai vedätyksen vedätys. Johdattava, seurauttava, ajattava, törmäyttävä, tai väsyttävä. Melko epätoivoinen temppuilu. Liike näkyy väännön passiviteetissa tai sivullisuudessa.

Ajattaminen

Vaikuttamisen muodoista yksiselitteisesti tuhoisin tai kyynisin - esim. suoraa vakiintuneisuutta tukevaa hallintaa, metsästämistä, ilman kehityksen elementtiä. Kuten seuraantuvuus ja johdattuvuus, mutta käänteisesti (tai pidemmälle eroteltuna nämä ovat ajattumista, ja vedätystä vastaava olisi ajattamista). Jotain ajatetaan edellä - eikä ole sanaleikki että kirjaimellinen ajattelu kuljettaa edellä. Ajattuminen voi olla vetäytymistä, tai suoraa pakenemista. Myös johdattuvuus voi tapahtua edellä, silloin se voi liukua vedätykseen. Ajattaminen tähtää törmäyttämiseen, siihen että kohde joutuu tilanteeseen jossa se ei tiedä mitä tehdä.

Pelailu

Negatiivinen vaikuttamisen muoto takertuneisuudessa, jolla tavoitellaan omaa etua - se voi korkeintaan ajatella antavansa kyynisen opetuksen. Sitä voi väistää pitkittämällä, seurauttamalla, kaiken tyhjäksi tekemisellä, niin kauan kuin sen annetaan jatkua. Kaikki raivonpurkaukset ovat ansoittuvuutta kiristyneisyydessä hälyttävyyden yli, ja vähempikin riittää ansoittumaan yhteiskunnallisessa merkityksessä, jos syy ei ole merkitsevä. Pelailun kokemus voi olla myös koko ympäristön pelaantuneisuutta, jonkinlaista kyllästyneisyyttä teknisessä (vrt. fysikaalisessa|henkisessä) merkityksessä, erit. totaalisessa koiravedätyksessä, jolloin kyseeseen tulee lähinnä tomppelien pään aukominen.

Vaino

Mikä tahansa edellämainituista on vainoamista. Mikä tahansa päällekäyvän ongelmallisen tilanteen selvittäminen on laveassa merkityksessä vainoamista, joka käskee väistymään (vetäytymään) että saa ongelman selvitettyä. Kun vaihtoehtona on alistuminen, on voitava sanoa ja ylläpitää eriävä mielipiteensä, mutta on oltava avoin sille että löytää vaihtoehtoisen tavan tulkita tilanne. Vainoa se lakkaa olemasta silloin kun on pienikin epäilys ja yritys etsiä jokin seikka joka saa suuntaamaan oman olennaisen huomion muualle (johdattuvuus). Mutta niin kauan kuin on joutumassa vaaraan tai vainoajalle, vainoa on vainottava. Tällä alueella ei ole selkeää tulkintaa, paitsi lukkiutuneella poliittisella agendalla. Järjestyneisyyttä ohjaavat erilaiset pelot hyökkääntyvyyden rajoilla, jotka on kohdattava ja hallittava. Järjestyneisyys merkitsee sitä että kohdattu myös kannattelee asioita jotka ovat toivottuja, ja jotka joutuvat vaaraan hyökätessä, jolloin vaino siirtyy seuraantuvuuteen ja välille jää jännite.