Luonnonsuojelun tavoitteet

Käsittelen luonnon suojelun tavoitteita, ja asetelmaa lähtökohtana ihmisen asema evolutiivisena luonnoneläimenä.

Ks. myös samaa teemaa eri näkökulmasta lähestyvä tekstini Hallinta.

Esimerkki metsien suojelusta

Lähestyn luonnonsuojeluasiaa hiukan eri kannalta, eli yritän tavoitella missä ongelma avohakkuiden¹ suhteen oikeastaan on? Panu Kuntun artikkelista² sain sellaisen käsityksen, että ongelma ei tällä hetkellä ole välttämättä poliittisessa päätöksenteossa, vaan kiinnostusta ja mahdollisuus metsänomistajilla jo on, vaan siitä että ei yksinkertaisesti tiedetä ja osata.

Olisiko tässä suhteessa koulutuksen lisääminen yksi olennainen keino (olen kuullut että osaamisessa on puutteita), vai puhutaanko silloin yksityismetsistä? Aloitteessahan on kyse valtion metsistä.

***

Itse kuitenkin pelkään, että omavaltaisessa hallintaotteessa jota metsäteollisuudessa halutaan ylläpitää, on kyse siitä että koko (nöyryyttävä) valtaote joka nykyisellä järjestelyllä syntyy, halutaan laajentaa muuhunkin kuin pelkkään metsätaloustoimintaan. Minusta tämä näkyy hyvin siitä minkälaista räikeän manipuloivaa mainontaa yritykset kehtaavat syytää ihmisten naamalle, ja siksi nykykäytännöistä ei haluta tai osata luopua. Eikä ole välttämättä kyse pahasta tahdosta vaan siitä ettei osata muuta. Lakimuutos on yksi ratkaisu edistää yleisempääkin asenteiden muuttumista, työkoneiden alla kuutioituneen ajattelunsa kanssa ihminen jää helposti rutiiniensa orjaksi.

Minusta ongelma yleisesti on kuitenkin siinä, että ihmiset eivät valitettavasti näe elämää mielekkäänä tai hallittavana muuten kuin hakemalla jonkinlainen (ehkä monimutkainenkin) nöyryytyssuhde toisiinsa, ja tämä on seurausta ihmisten elämäntaparatkaisujen täydellisestä yhteensopimattomuudesta (ihan yksilötasollakin), joilla olemme alunperin yrittäneet saada paremman aseman luonnossa, mutta joilla pilaamme luonnollisen kommunikaatiomme, jossa oikeasti kykenisimme kokemaan iloa ja merkityksellisyyttä - eivätkä ihmiset oikeasti saa luonnosta nyt kuin kuluttavaa nautintoa hampaat irvessä, koiran läsnäolon vääristämänä.

Ajattelun muuttaminen

Mielestäni tämä myös merkitsee, että ihminen ei enää luontosuhteessaan toimisi passiivisena luonnon ihmettelijänä eikä hyväksikäyttäjänä, vaan suojelee jotain luontoa joltain toiselta luonnolta³, ja vetäytyy jostain.

Eli olen yritänyt (aiemmat tekstit mukaanlukien) sanoa, että meillä on a) olennaiset luonnonsuojelukysymykset joita on viime vuosikymmeninä nostettu ansiokkaasti esiin, mutta mielestäni b) on olemassa vielä toinen luonnonsuojelun taso jossa tulee mukaan kysymys ihmisen elämän merkityksellisyydesta toiselta kannalta, ja siihen liittyy olennaisesti mikä on suhteemme petoihin. Minusta alkuperäinen suhteemme petoihin (kilpailijana ja saaliseläimenä) on se syy miksi olemme tässä missä nyt ylipäänsä olemme - tämä luonnonhyväksikäyttömme on kyynisyyttä ja ahneutta jota sen alkuunsaatuamme emme osaa pysäyttää, ja tällä on muitakin seurauksia (miten ylipäänsä ymmärrämme esimerkiksi terveyden).

***

Meillä on psykologisia tai biologisia ominaisuuksia jotka ovat ongelma jos elämme petoeläiminä (tai sekasyöjinä), ja lakkaavat olemasta sitä jos luovumme tästä. Käytännössä tämä merkitsee erilaisina yliherkkyyksinä tulkittuja oireita jotka johtuvat siitä että ympärillä käy jatkuva stressinsietokyvyn ylittävä saalistaminen.

Nämä ominaisuudet käytännössä eivät ole mitään yllättäviä, ne vain joutuvat ristiriitaisuuteen jos ahnehdimme yhteensopimattomia elämäntapoja elettäväksemme. Kun saalistavasta puolesta luovutaan näkyy johdonmukaisuus, selittävyys, ja mahdottomuus poistuu. Tällä hetkellä koulutus poistaa meistä näitä ominaisuuksia, kelvataksemme tuotantoon ja sotajoukoiksi, siten kuin ne tarpeet ymmärretään.

***

Minusta ihmisen on i) lakattava näkemästä itsensä petona ja ii) luonnonsuojelusta tulee yleisemmin petoeläinmäisyyden kontrolloimista, pyrkiä pitämään luonnon (ml. oma) saalistavuus minimissä⁴, ja iii) vetäydyttävä jostain että se onnistuu.

Esimerkki petoeläinten torjunnasta ja sen motiiveista

Tarkennan vielä käytännön esimerkillä mitä petoeläinajatteluun kohdistuva kritiikkini tarkoittaa ja ei tarkoita. Kansalaisaloitteistakin löytyy tällainen:

Susi kuuluu Suomen luontoon, mutta sudet eivät saa vaarantaa ihmisten ja kotieläinten turvallisuutta, uhanalaista metsäpeurakantaamme, eikä suomalaista kulttuuria ja suomalaiseen perinteeseen vahvasti liittyvää elämäntapaa, jota koirien avulla metsästäminen edustaa.⁵

Eli en kannata koiraraivolaa jolla piiritetään eläimiä omistukseen. Susialoitteessa suojelunäkökulma vääristyy siinä, että noita eläimiä suojellaan siksi että niitä voitaisiin itse hyödyntää. Se mitä yritän ajaa takaa, että esim peuroja voidaan suojella niiden itsensä takia, mielestäni jopa vapaamminkin, mutta heti kun koiria aletaan ajattaa, kaikki menee pieleen.

Perinteellä voi perustella aivan mitä tahansa törkeyksiä, ja tuo mainittu kulttuuri on pelkkää simputusta. Ihmiset sairastuvat näissä vainoloissa erilaisiin "yliherkkyyksiin" kutsuttuihin oireisiin jotka johtuvat ainoastaan siitä luonnollisesta stressistä että ympärillä käy jatkuva kuoleman sirkus (saalistaminen, teurastaminen) johon ei voi reagoida.

Kun ihminen yrittää voimalla ratkaista jonkin ongelman, hän synnyttää uuden, kuten esimerkiksi lääketeollisuuden, sairaalabakteerit... Eli ulkoiset ongelmat muuttuvat sisäisiksi (itse aiheutetuiksi): sanotaanhan sattuvasti että ihminen on toiselle susi (ihminen ottaa haltuun ulkoisen hyökkäävyyden ja alkaa toteuttaa sitä itse).

Ihmiset eivät välttämättä löydä motivaatiota ennen kuin he ajattelevat asiat toisella tavalla, mutta tässä ihmiset ovat vedättäneet itsensä koirilla ja turvonneet melkoiseen umpisolmuun.

Huomio itseisarvoisuudesta

Tavallinen poliittinen argumentti ympäristönsuojelulle, on perintö joka halutaan jättää lapsille. Tämä on ihan väärä ja pinnallinen argumentti. Planeetassa täytyy itsessään olla jotain arvokasta. Ihminen ei ole antanut tälle planeetalleen mitään lisää, vaan ainoastaan varastanut toisilta lajeilta ja tappanut kiitokseksi - tämä pätee koko ihmisen kulttuuriin. Ainoa hyöty joka ihmisestä voi olla, on joku visionäärinen avaruusmatka jolla koko planeetta pelastetaan luonnolliselta luonnontuholta, mutta tähän saakka anti on hirmuinen⁶. Ihminen on käpälöijä joka sekaantuu kaikkeen.

Se mikä on arvokasta, ei ole ihmisessä, vaan se on luonnossa.

 --

¹ Kirjoitin tekstin alkuperäisen version kommenttina keskusteluun jonka lähtökohtana Lakialoite avohakkuiden lopetamiseksi valtion mailla.

² Kunttu, Panu (2017): "Avohakkuiden pakkovallan kausi - synkkä jakso suomalaista metsähistoriaa". Elonkehä 4/2017. < https://wwf.fi/mediabank/10683.pdf > [Viitattu 2018-05-19.]

³ Tämä on ensisijaisesti erityistä elinympäristön suojelua.

⁴ Tämä tulee olennaisesti "rationaalisuuden", hyödyntavoittelun, ja "riistanhoidon" tilalle.

⁵ Susivahinkojen estäminen.

⁶ Ks. esim. Ihmisiä on vain 0,01 prosenttia kaikesta elämästä, mutta olemme jo tuhonneet 83 prosenttia luonnon­varaisista nisäkkäistä ja puolet kaikista kasveista | hs.fi | 2018-05-30