Vainolokit

"Kalalokit" (terassilokit) ovat perverssi ilmiö ihmisten siipeilijänä, ja tämä ilmiö kertoo ensisijaisesti ihmisen kulttuurin tekopyhyydestä ja mitäänsanomattomuudesta, että ne edes ovat täällä. Enkä tarkoita mitäänsanomattomuudella inhimillisen aggression puutetta, vaan sitä että ihminen ylipäänsä on soveltuva seurattava.

Kalalokit ovat aggressiivisempia ihmisten kaupungeissa kuin luonnossa. Lokit jäljittelevät, komppaavat ja väärentävät kaiken, ja ihminen on piirittänyt itsensä kuolemalla. Ne ovat katkeria saalistamisesta1 joka niiden ympärillä on (ihmisten osalta se liikkuu näkyvissä koirina, puudeleina) ja - koska ne pystyvät - ne saalistavat siinä, ja ihminen istuu siihen kenttään perseelleen ja yrittää terasseineen viihtyä.

Ne ovat yhtä saalistavia kuin isommat lokit mutta saavat sympatiaa uhattuudestaan jota ne torjuvat manipuloimalla ihmisten välittömiä reaktioita puolelleen, ja puudeleilta. Tästä syntyy katala umpimielinen vainola jossa ne ovat rakkikoirina, ja jossa vihataan ihan mitä tahansa jonka keskelle joutuu, ja ihaillaan ihan mitä tahansa sikamaisuutta joka vielä viitsii roikkua jossakussa kiitollisena.

Niiden pesinnät ovat avoimella, mikä toimii houkuttimena sille että joku antaa niille saalistusenergiansa (rinnakkaisuutensa) ja joku toinen rempseän sympatiansa tai katkeruutensa. Vuoroin hälytellään tavalla joka manipuloi moralisoivasti, ja vuoroin saalistellaan väsyttämällä niiden jatkuvaan läsnäoloon, joka lakkaa hälyttämästä, ja elämä täyttyy epämääräisestä toiveilusta ja pettymyksistä, raahautumisesta.

Ongelmassa ikävintä on, että ihmisiä ei voi kannustaa vihaamaan niitä, koska a) lokit käyttävät sitä hyväksi ja kanavoivat takertuvan törmäytysenergian saalistamiseensa, ja b) ongelma pitäisi korjata ensisijaisesti ihmisestä, joka on valmis käyttämään samaa vihaa ihan mihin sattuu joutumaan, eroa tekemättä.

Helsingin ilmapiiri on typeryyden saalistamo (ja olettaisin että koko Suomen jopa suuremmassa määrin), jossa joudut kaiken aikaa varautumaan ymmärtämättömien idioottien hyökkäyksiin ja vapauksiin, ja yrittää tasapainotella ilmapiirin hälyyttävyyksissä vainoutumisen ja hyökkääntymisen välillä.

Voin yrittää pehmittää tätä, ja sanoa että kaiken voi yrittää unohtaa, typeryyteen sulkeutuneisuudessa voi toki viihtyä ja kilvoitella, jos pystyy. Ihmiset voivat turtua typeryyteensä, mutta nämä kuntoihmeet jaksavat.

--

1 [Lisäys 2018-06-21] Toinen olennainen syy lienee ihmisen tulkinta omistusoikeudestaan, ja itsepintainen suhde siihen joka on muussa luonnossa vieras. Luonnossa hallintaoikeudesta taistellaan pääsääntöisesti vain tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen siitä luovutaan ja varmistetaan jatkoasetelmat. Tällä samalla omistuksen ja hallinnan tulkintaerolla länsimainen ihminen huijasi maat Amerikan alkuperäisasukkailta. Ks. myös teksti Hallinta.

Luokka: »
Luotu 2018-06-07 14:13 | Muokattu 2018-06-21 21:58
http://raulihaverinen.fi/?id=288