Piiritys

Olen ainakin joskus ennen kuullut useamminkin kerrottua klisettä kuinka metsästäjäihminen muuttuu luonnonsuojelijaksi vaihtamalla kiväärin kameraan.

Kamera on saalistusväline joka piirittää¹. Kamera kuten muukin ihmisen teknologia ryhmittelee ja piirittää eläimiä, viihdekäytössä tämä on turha ansa. On aina kyynisempiä eläimiä jotka poimivat sen mitä ihminen ei murhavaistollaan poimi, mutta silti mitä erilaisimmin motiivein kehtaa roikkua ja piirittää. Sitten hän ihailee tuota tappajaa. Luontoharrastajat ja -kuvaajat haluavat "näyttävyytenä" näitä petoja, koska eivät osaa olla muualla tuottamatta onnettomuutta.

Kaksi eläintä jotka ovat eniten johdattaneet ihmistä säälittävyyteensä, kaikkiruokaiseen teennäisyyteensä joka ei tunnista vaikuttimiaan: koirat ja lokit, ja molemmat ovat laumasaalistajia - ne piirittävät ja verkottavat koko ympäristönsä vedätykseensä, ja ihminen ihmettelee vaihtelevia tunnelmiaan ja luulee niissä olevansa yksilö kun koko saalistamisen yhteisöllinen funktionaalisuus vedättelee häntä kulloisenkin tarpeensa mukaan.

Olla yksilö on olla yksin, kuljettaa kuolemaa joka tappaa tunnistettavat kanssakulkijat massan paineessa, ja jos joku sanoo tätä massaa (lokkeja ja koiria) merkitykselliseksi², hellurei.

--

¹ Tässäkin tapahtumassa kuvaaja on piirittänyt kamerallaan kohtalon jota kukaan ei enää edes yritä väistää. Hän "toivoo" että lokki ei saa kiinni, ja kuvaa silti. Toivominen on jo itsessä myöhästyneisyyttä, ja kuvaaminen lyö leiman päälle. Halpa moraaliton paska, ja sama pätee läpeensä luontojärjestöihin ja -harrastajiin. "Se on luonnon kiertokulkua – ihan normaalia. Pikkulintu vie kanssa perhosta tai toukkaa omille pojilleen, ja me ihmiset taas syömme kanoja, possuja ja milloin mitäkin." Tässä tämä yhdentekevä mälli sitten on. Ihminen puuhailee oikeuslähtöisesti, jonka päälle muotoutuvat erilaiset fraasit ja hurskastelu jotka puolestaan oikeuttavat toiminnan rinnakkaisvahingot ("herran haltuun", "jumala näkee kaiken", "luonnon kiertokulku"), eikä tämän uppoutuneisuutensa keskeltä varsinaisesti oleta osallisuuttaan, mahdollisuutta ajatella toisin - sitä reittiä ei löydy kielessä joka tasapäistää kaiken.

² Koirilla on voinut joskus esihistoriassa olla merkityksellisyyden tehtävä petoeläinten paineessa jolta ihminen on itsensä tähden halunnut suojautua, ja lokit ovat antaneet inspiraation lisänsä lähteä saalistamaan kaikille merille, mutta kaikki sen suojautumisen jälkeen itse inspiroituneisuudessa on ahneutta, taantumista. Se on välitön ansa joka väärentää kaiken ajattelun. Ihminen menee kyllä eteenpäin, mutta katsokaa millä tyylillä - ja he ihailevat itseään.