Kylmä ja kolkko

Kylmä ja kolkko helvettisi.

Vedätät minulle perkeleitä,
puudeleita, tyhjäpäitä.

Sinulla on kuoleman aura,
merilokin ja naakan tyhjä
kalmansilmä.

En halua spekuloida koettelemuksilla.
Minua ihmetyttää tämä voimakenttä.

Joudun seuraamaan mihin tämä kaupunki
ja ihmiskunta ovat menossa.

Jos sinulla on jotain tärkeämpää.

Huutelevat siellä rottiaan,
vaikka kyse on siitä että en hyväksy heitä.

Minunko nämä kaikki hullut ovat?

Rakkaus siirtää ihmisen (ennemmin tai myöhemmin) juuri siihen missä hän on, ei sinne mihin hän ehkä haluaisi (kiireesti) mennä; tai mitä toinen ehkä haluaisi hänessä nähdä.