Kateus | Ylpeys

Kateutta edeltää se että joku vedättää kiinnittymään itseensä. Kateutta on kuitenkin vasta se että henkilö huiputtautuu sisällöllisesti tähän siteeseen tavoittelemaan jotain toiselle kuuluvaa. Sama pätee käänteisesti ylpeyteen, mutta siinä toinen ei oikeastaan noteeraa mihin on kiinnittynyt (kenen kannatteluun on tukeutunut) ja antaa sille itseriittoisen merkityksen.

Nämä kiinnittyneisyydet etenevät merkityksellisyyteen suunnilleen:

alentuvuus*    -> kateus
ylimielisyys** -> ylpeys

*  ylenkatse, halveksunta
** välinpitämättömyys

Välinpitämättömyys ottaa haltuun ilman tarkoitusta, ei huolehdi etäisyydestään. Kateudesta syytetty varsinaisesti haluaa tuomita.

Tässä kiinnittyneisyydessä yksilöä voi myös perustellusti ärsyttää se että häntä vedätetään arkipsykologiaan nojaten kokemaan jotain mihin hänellä ei ole mitään intressiä. Häntä syytetään ties mistä, eikä hän varsinaisesti halunnut olla koko kiinnittymisen kanssa missään tekemisissä. Tässä kyse on valta-asemasta, jossa toista painostetaan mukautumaan toisen tulkintaan.

Ristiriitatilanteessa yksilö ei tiedä ulospääsyä, mutta haluaa pitää huolta että ei negatiivisella vireellä aiheuta vaaraa sille mikä oli hänelle tärkeintä, ja saa siitä uuden vihaajan. Totaalikiinnittyjä ei näe koskaan piirittäjäänsä vaan suuntautuu välittömyydessä tai takertuu. Pyrkimyksenä ristiriitatilanteessa on vähintään toisen vetäytyminen, siten että väittelyn voittaja saa viimeisen sanan, tilanteentulkintansa legitimoitua. Vaikka vetäytynyt ei voi lisätä enää mitään, hän ei välttämättä hyväksy tätä saneltua "sopimusta".

Vedätyksellä on muitakin vedättäjiä. Tilanne on yli- ja ristiinvedätetty, ja keskellä on muita toimijoita.