Vedätys | Eteenpäin
Vedätyksen alkuperä on suora lihasvoima jota voi kasaannuttaa. Siihen voi mukautua (välittyneisyys) tai vastata (ristiriita), ja sen mekaaniset vastaparit ovat
taipua – katketa kiertyä – vääntyä
Kulttuurin narsismista kertoo se että yksilöt haluavat asemaa ja arvostusta kun hänen koko toimintansa tulisi ohjata huoli (tai jopa hätä) jossa hän pohjimmiltaan haluaa tehdä itsensä tarpeettomaksi, ja hänen tulisi voida tehdä niin1 – ilman ihrapäiden ahdisteluja.
Rakenne itsessään taas ei kommunikoi jos siihen pysähtyy. Jos siltä kysyy mitä se tarkoittaa jollain, se ei vastaa. Diskursiivisessa moodissa ollessaan se taas joikuu välttämättömyyttään.
Rakenne on katsovinaan laajalle, ja jos se tulee lähelle se tappaa. Tai sen hullunseuralaiset jotka raatosirkustaan seuroittavat.
On aistittavissa marssin hurmaa. Toisaalla joka helvetin päällä istujan manipuloiva ja rauhallinen vedätysääni.
Nyt "aggressioryhmiä vältellessä" marssitetaan itse idioottia valvontaa paikallisen metsästysseuraoikeuden nojalla2 - istuskellaan venekerhoissa ja asekaupan edustalla, huudellaan rottia ja leikitään siviiliupseeria. "Saattaa olla että tulee lähtö." (Rintamalleko?)
Asemiehetkin toki haluavat aseet pois... "hulluilta". Standardisoidun paskaväen marssi lakkaa tietoisesti hälyttämästä koska vedätys väsyttää (hengiltä) - se mikä hälytti, muodostuu kuoleman merkiksi, strukturoidusti.
Vedätys synnyttää hyörintää joka ei palvele sen päämääriä. Tähän "näkemykseensä" se perustaa myös julmuutensa: kaikki on selvästi "nähtävillä".
Toisen vedätys on toisen johdattuvuutta. Tyytyminen tähän merkitsee voimattomuutta tehdä jotain kun ilmiselvästi väärää on meneillään - kaikki poikkeava menee ohi vedätyksessä (paitsi marssin marssittajan osuessa kohdalle).
Näiltä ihmisiltä puuttuu henkilökohtainen intressi ratkaista mitään olennaista ongelmaa (hehän ovat "käytännönläheisiä"). Jokainen ratkaisuyritys tuo heidän kuolettavan perusvireensä lähemmäs, jota he käyttävät katkeruuteen pohjautuvan päätöksentekonsa oikeudellisena perustana, siten että se pyrkii siirtämään kuolemankenttänsä havaintoalueensa ulkopuolelle.
Nämä ovat helppoja ratkaisuja, jossa demokratian omistusoikeudellisessa kerroksessa omistusoikeudesta saa itselleen ääniarvan, ja käskyläisiä.
Ei ole olemassa luonnon ulkopuolista "rationaliteettia", mutta se mitä tarjotaan on liian helppoa koirailua. Kaikki (positiiviset) "haltuunotot" ovat jonkinlaista kuolemankultin pystyttämistä.
Negatiivisuudessa yksilö joutuu liikkumaan typeryyksiin ansoittumisen rajalla, jolloin vedätystä vedättämällä voi korkeintaan katsoa paljonko sitä väkeä kertyy (torikokous).
Laulussa vähempionniselle "ei elämä paljoa antanut, sateenkaari päättyi nakkikioskille"3 - hänen unelmansa oli ruokahalun mittainen teurastamokävely. En tiedä miten pitkälle matkalle laulaja selvisi.
--
1 Nyt halutaan tehdä työura jonka jälkeen mahdollisesti jäädä eläkkeelle, teknisesti ja hyvässä hengessä, perustavassa ongelmattomuudessa.
2 Monesti luullaan että aggressio lähtee viranomaisista tai vartijoista, mutta niin pitkälle ei välttämättä tarvitsisi lähteä. Sanoisin että sinne asti pyrkii takertuminen joka ei löydä omaa osallisuuttaan.
3 Leevi and the Leavings: "Pohjois-Karjala".