Samanaikaisuus | Rinnakkaisuus

Kun jotain tapahtuu, tapahtuu samalla myös jotain muuta.

Kun rakennusyhtiö vetää pressunsa suojeltavan linnunpesän korkeudelle ja yli - kaikki riittävän tiukalle jatkaakseen alkuperäisen aikataulunsa mukaan - saapuu paikalle myös kissanulkoiluttaja, joka vie oman touhunsa "hiukan" yli.

Missä määrin mikäkin on tarkoituksellista, missä määrin "kansan henki" vain johdattaa näitä "oikeutettuja" yhteisiä tapahtumia, on epäselvää.

Mutta sumussa ne päät ovat eivätkä mistään mitään tiedä. Heillä on oikeus!

Tätä on sen verran sopivasti kaikkialla että se ei ole missään silmiinpistävästi rikos, eikä kukaan oikein jaksa reagoida mihinkään. Ja jos reagoi, häntä vieroksutaan mukavan rauhallisen hetken häiritsijänä. Normaalia on lähinnä tuoda siihen vielä koira paskalle.

Kun annat luvan jollekin mielen oikulle, annat samalla luvan jollekin mitä ympäristössä tapahtuu. Kun alat virnuilla ja hullutella mielessäsi ihan ylettömästi tai jopa tavoitella jotakin... kuka tietää. Ehkä joku kävelee lopulliseen onnettomuuteensa, mutta ei hän ole siitä enää kertomassa. Ja jos on, hulluus hulluuden päälle on jo hänen kertomuksensa edelleen kehittänyt.

Yhteiskunta ja yhteisöt ovat järjestäneet monenlaisia hallinnollisia jyriä, jotka toimivat vauhtinsa loppuun niin kuin toimivat, ja pysähtyvät vain kytkimistä joita niillä on.

Yrittäjät ja yrittäjien yhteisryhmät... kuka niistä tietää. Ja ne maksetut marssijat jotka marssivat joka päivä ympäristön pihteihinsä, että kaikki varmasti pysyy piilossa niin pitkään kuin he haluavat. Ja jos he eivät jotain tielleen halua, kyllä he keksivät hienovaraiset tekniikat.

Vaikka ei toimisikaan mielen oikusta, tämä jyrä kyllä jyrää myös jokaisen suunnitelmallisen tekemisen - vähintään samaan suuntaan, ja saman verran, ja voi niitä onnettomia risteämisen hetkiä.

Jäljelle jää seurata omaa tekemistään ja missä tilassa mitäkin tekee. Ja ylipäänsä seurata mitä tapahtuu (pelosta käsin), ja tätä seurailua kyllä riittää. Passiivitöllistelijät ja satunnaisosallistujat. "Mitä kiinnostavaa sieltä oikein löytyy" joku kysyy tympeydestään kun kerää heidän ryhmänsä jättämät lasinsirut ja styroksit, ja seuraava pitää roskaajana. Mutta eihän se ole yllätys - huono tunnelmahan siellä oli jo alunperinkin.

Ihmiset luulevat että päästäkseen passiivisuuden ahdistuksesta ja kärsimyksestä, heidän täytyy viihtyä. Ja jos sanoo että olennaisempaa olisi nähdä merkityksellisiä asioita, he tekevät tästäkin monttupään takertuvaa töllistelyä joka ei ymmärrä takertumisensa tuhovoimaa.

Kun tämän päälle joku (suositellen) puhuu normaalista, on syytä olla huolissaan. Ja jos normaali siihen näyttääkin todellisen luonteensa...