Ajatus | Perustus
Ihmisajattelun ristiriitaisuus, tekopyhyys tai teeskentely on sitä että ajattelu (ajatus) seuraa milloin mitäkin luonnonvoimaa, ajattuu sen mukana, ymmärtämättä osallisuuttaan. Luonnonvoima voi toki olla inhimillinenkin.
Tässä olennainen rooli on kristinuskon ym. maa- ja karjatalousajattelulla joka julistaa pysyvää ja kestävää perustaa. Ajattelu saa näin kiintopisteen, mutta siltä puuttuu herkkyys ymmärtää perustaansa liittyviä ongelmia.
Perustus -> Ajatus
Kuva: Ajatus liehuu perustuksen ympärillä.
Ei ole tällä tavalla kestävää perustaa. Tällä tavalla on vain kallonpaukutusta, vainovaltaa joka onnistuu tai ei onnistu. Ja monenlaista vainoa julistetaan etiikkana.
Toisaalta etiikkaa on yllättävissä ilmiöissä.
- Etiikkaa on esimerkiksi se että jos lokkien aggressiivisuus on ongelma, myös jäätelön on oltava ongelma.
- Jos rotat ovat ongelma, varpuset eivät voi olla ongelma siitä syystä että rottia ei ole.
- Eikä ratkaisu jälkimmäiseen voi olla paskainen virne siitä että lokit aggressiivistuvat (varsinaisesti näkevät ihmiskeskeisen järjestelyn läpikotaisen tekopyhyyden eivätkä ole asemassa pysäyttääkseen itseään) kaikkea muuta kohtaan siitä syystä että minkään eläimen läsnäoloa ei hyväksytä, ja dominoivat koko ympäristöä.
Tällaisen umpikujan aggression vedättäminen ei osoita mitään harkintaa vaan on raivon mukana ajautumista, ajattumista, ja jonka päälle ajatus muodostetaan.
Eikö tällaisen henkilön tekeminen kaikki ole juuri rottamaisuutta?
Kun ihmiset tekevät "tilannekohtaisia" byrokraattisia harkintoja, he eivät suinkaan pohjaa sitä tilanteeseen abstraktina analyysina, vaan vedätykseen jossa he ovat ja, ja se perustuu raivoon perustuvaan tunnekokemukseen, ja sen opportunismiin joka ei rakenna mitään vaan tahtoo päättää koko tilanteen.
Päätelmä:
Hurskastelu kohdistuu siihen että elämä on täytetty rutiineilla. Rutiinit oikeuttavat sen että muuta ei voitu.