Elämänfilosofia

Elämänfilosofiaan yksilötasolla läheisemmin liittyviä pohdintoja, hiukan siten kuin se arkisemmin ymmärretään. Ei varsinaisia aforismeja, mutta ei mitään suoria toimintaohjeitakaan, vaan olemisen reflektointia sen suuntautumisen pyrkimyksessä.

Nämä tekstit voisivat kuulua myös osioon rakkaus, mutta laitan ne tähän yleisempään eksistentiaaliseen osioon, jolloin käsittelen nimellisesti rakkautta toisaalla enemmän rakastumisen kokemukseen tai jonkun rakastamiseen ja yhteyteen liittyvässä merkityksessä. Rakkauden käsitteen käyttö yleisessä merkityksessä voi olla hiukan päällekäyvääkin.

Erityisesti hiukan kriittisemmän sävyn tekstejä löytyy myös sivulta Kulttuuri | Yhteiskunta. Tämän sivun tekstien näkökulma on enemmän yksilöön liittyvä, ja enemmän positiivinen, mieltäylentävä - tai sen sävyn voi ehkä löytää, mutta vältän sitä liioittelemasta koska se on mielestäni tarpeetonta.

***

Käsitteet kuten 'usko', 'toivo', ja 'luottamus' ovat melkoisia juntturoita. Niiden olennaista sisältöä voi kuitenkin kuvata lähes loputtomiin koskaan niitä mainitsematta. Yleensä ne kuitenkin sellaisenaan riittävät, ja sitten rymistellään eteenpäin.

Aina ei ole tärkeää onnistua ja saada välitöntä tulosta tai muutosta. Joskus on tärkeämpää että voi näyttää että tietyllä tavalla on ylipäänsä mahdollista ajatella. Välitön tulos ei merkitse mitään jos ainoa perusta joka sitä voi kannatella on kateissa.

Omaehtoinen "suuntautuminen" ei ole harmitonta, itsestäänselvä perusoikeus, tai tasa-arvoisia vertikaalisia ja itseriittoisia vaihtoehtoisia "valintoja"; se myös tuomitsee toisia, ajaa maailmaa ahtaalle.

***

Negatiivisen hyödyn voi (lyhyellä aikavälillä) laskea: huono vaihtokauppa, huono kohteliaisuus -> ei kannata lähteä sählääntymään.

Varo salakavalaa opportunismia!

Joskus joku tarvitsee jotain enemmän kuin sinä tarvitset. Valtio tai muu sellaisena liikkuva taho saattaa rankaista hyvistä aikeista.

***

Estetiikka voi ilmaista etiikkaa tai ainakin oikeata ("järkevää") toimintaa negatiivisesti. Esimerkiksi ruman kokemus voi olla hälytys siitä mitä ei tiedä; eli esimerkiksi etenemisestä liian suurella vauhdilla tietämättä mihin on menossa (törmääntyvyys). Yhtä lailla kauniin kokemus voi olla merkki huijatuksi tulemisesta tai antaumuksella itsensä huijaamisesta (vedätys). Esteettinen kokemus itsessään on jossain vaiheessa (hyvin pian) väärin. Ruma ei poistu kauniilla, vaan koko sen tavoittelu on väärin.

Jos puhutaan kärsimyksestä (staattinen), oikeampi sanamuoto varsinaisesti olisi kärsiminen (aktiivinen), mutta tässä suomi alkaa vedättää nenästä.

***

Olemassaolon paine, epätoivo ja ahdistus: en voi kuolla puolestanne, vuoksenne, edestänne, enkä kannusta ketään muutakaan kuolemaan. Aggressionne näette siitä kuinka vähän jätätte tilaa. Tiedän että saalistajat saalistavat toisiltaan, mutta minä en ole lupautunut siihen.

***

Kaikki sanottu on suunnan ottamista, ei mitään valmista.