Etiikka | Taktiikka

Etiikan vastakohta (tai dialektinen vastapari) ei ole vain estetiikka, mukavuudenhalu (vrt. Kierkegaard), vaan myös taktiikka.

Etiikka | Estetiikka

Taktiikka voi palvella etiikkaa kun se pysyy rajoissaan, mutta kun se lyö yli, se palvelee "jotain muuta". Muualla käytän taktiikan piiriin kuuluvista ongelmista yleisnimitystä ristiriita.

Etiikka | Taktiikka

Jossain tilanteissa itse etiikka vääristyy, ja palvelee "jotain muuta". Silloin se ei anna tilaa, jonka taktiikka puolestaan voi avata. Silloin niiden erilainen olemus avautuu käsiteparilla:

Vaatimus | Velvollisuus

Etiikkaa vastaan ei voi väitellä, sille kuuluu valta-asema, jota ei kuitenkaan voi palvella. Jos tämän avaa käsiteparilla

Yhteisö | Yksilö

siitä muodostuu käytännön tasolle johdettuna vallan käsitepari

Jyräävyys | Rymistely

Joissain tilanteissa ei voi olla "eettinen" siten että se käskee, vaan on vedätyttävä, "reagoitava" sen mukana, osallisena. Silloin yksilö ei koe noudattavansa "etiikan" vaatimuksia vaan hän painostaa, vainoaa että jokin jonka kuuluu olla, mahtuu olemaan, tietämättä mikä tuo jokin lopulta on. Tätä "jotain" seuraavat kaikki joiden akuutti mahtuminen on vaarassa.

Ääritilanteessa yksilön näkökulmasta kysymyksenasettelu voi olla tai näyttää olevan jopa

Uhri | Ryöstö

Tämä rymistely ei kuitenkaan ole lihasperäistä eteenpäintyöntävää raivoa (Kierkegaardin "karjuva katuvahti"), koska juuri silloin etiikasta ei ole tietoakaan, vaan suorasta kyseenalaistamattomasta vallasta. Voisi ehkä sanoa että yksilö siirtyy noudattamaan jotain korkeampaa etiikkaa; ehkä niin, mutta silloin etiikan määritelmä katoaa, ja pidän parempana puhua taktikoinnista jonka aikana yksilö ei varsinaisesti ole inhimillisessä mielessä eettinen.

Kun joukko-normi-massa jyrää yksilö yrittää rymistellä että se havahtuisi, mutta onnettomuudekseen sen "normi" tekee väärin, ja lähettää mukavoituvia hörisijöitä.

Seuraantuneisuuden ja johdattuvuuden seuraamista on silloin jatkettava. "Jatkakaa tutkimuksia" eräs lääkärikin aikanaan sanoi kun joku valitti pään lihasten kireyttä...

Taktiikka | Etiikka

Taktiikka (ei juonittelu) tulee kyseeseen kun suora oleminen merkityksellisyydessä on täysin mahdotonta, eikä ulkoa painostava rakenteellinen rutiini anna mielekästä ratkaisua.

Yksilö voi yliarvioida vaikuttamisensa laadun jolloin hänen etiikan suoranainen haltuunottonsa on ylimielisyyttä tai suoranasita hybristä, mutta toisaalta seuraantuvuus saattoi johdattaa juuri siihen, että tilanteeseen takertunut hulluus on jo peruuttamatonta. Tällöin hän näyttelee ja seuraa ne liikkeet joita hän ei voi olla seuraamatta voimatta niitä pysäyttää.

Ihminen ei saa tästä mitään laskelmoitavaa hyötyä, vain sen eettisyyden velvollisuuden että hän ei mukavoitunut siihen mitä hän ei voinut hyväksyä, eikä hän paheksunut moraalisesti siksi että vallan neurotisoivuus edellytti sitä.

Yksilö voi kyllä ajaa itsensä umpikujaan, kadottamalla etiikan. Hänen onnekseen hän, ihminen, ei ole yksin. Hänellä on vain vääriä ystäviä, valtiaita ja neuvonantajia. Mutta hänellä on edelleen ne kaikki luonnolliset tunteet mitä hänellä on. Ainoa vain että yksilö ei voi ikinä olla yksin, vaan yksilönä kaiken aikaa katoamisen rajamailla.

Pelko | Pelko

Tähän kuuluu hälytys, mutta voiko siinä olla muuta kuin sellainen jonka yksilö kykenee hallitsemaan?

Yksilö voi toimia vain suhteessa siihen mitä ymmärtää, toisaalta hänellä ei ole eettistä oikeutta kyynistyä ja jäädä sivulliseksi (joka on varsinaisesti tilanteiden piirittämistä ja tiivistämistä kyynisyyden mukaan), tai jäädä ymmärrykseen joka paljastuu vääräksi tai vajaaksi.