Tuottavuus | Kuluttavuus

Jokin liberaali etiikka mahdollisesti ajattelee että kun yksilö on "tuottanut" paljon (rahaa) hän voi jossain vaiheessa, luonnollisesti omalla kustannuksellaan, vetäytyä tuottavuudesta ja alkaa yksipuolisesti kuluttamaan. Elettyään siis ensin eettisesti korkealla tasolla, hän siirtyy kokonaan toiseen erinomaisuuden vaiheeseen.

Tällainen etiikka ei oikeastaan koskaan tavoita mitään olennaista etiikkaa. Sen elämäntavan edestä kuollaan merkityksetöntä kuolemaa ja kannetaan helvetin oikeutuksen riesaa jumalattomien syytösten keskellä.

Se pyrkii kaiken aikaa pitämään perspektiivinsä suppeana, ja järjestää ympäristönsä siten että se ei tuota hänen eteensä mitään mitä hän ei pysty välittömästi hyödyntämään tai tuotteistamaan jatkohyödyntämistä varten.

Se kutsuu ympäriltään "menestyjiä" harmittomuuden koneistumisen ketjuun joka tuuppii tieltään erilaiset häiritsevyydet jotka epätoivoisesti etsivät jotain mitä he eivät ymmärrä.