Estetiikka | Tehokkuus
Mitä käytäntö ja tehokkuus tekee ihmiselle? Se tekee hänestä koneen joka tappaa rutiinilla.
Tämä jäänkylmän haukkahelvetin yhtäaikainen vedättäminen ja ajattaminen on ideana kuvattu elokuvassa Hello Ladies, jossa nörttitappaja kalmansilmineen ei etsi (enää) linnunlauluja vaan tilastoja:
I don't think love is about, you know, fireworks and, you know, just birds singing and the perfect person. ... Do you know what I think it's about? Love? ... Percentages.
Älkää puhuko minulle arjen sankareista.
Ei ole enää yksilöä ja saalistamisen illuusion sulkeutuneisuuden estetiikkaa, ok, mutta jäljellä on vain kone (ja muurahaiset).
Tappaja ei ole erillinen yhteisöstä, vaan kuuluu yhteisöön. Tämä vastuullisuus ei etsi itsekeskeistä estetiikkaa, vaan rationalisoi ja optimoi tehokkuutensa.
Luopuessaan jostain ihminen saattaa vain luovuttaa. Alkuperäisestä välittyneisyydestään hän ei voi pitää kiinni, mutta käytännössä "vastuullisuus" merkitsee että yksilö vaihtaa yhden estetiikan toiseen estetiikkaan; tässä (saalistavan) luonnon koneeseen.
***
Jostain syystä alkuperäisessä lainauksessa myös ilotulitteet ja laululinnut sopivat yhteen. Ihminen kulttuurinsa sisällä tekee tällaisia päätelmiä. Luonto pystyy ja pyrkii muuntumaan, järjestäytymään uudelleen, ja pyrkii käyttämään tilanteen sellaisena kuin se on. Narsistinen ihminen tekee päätelmän että asialla "ei ole väliä" tai jopa että se on sille suorastaan "hyväksi".
Luonto on kuin enttien kokous - sillä kestää pitkä aika muodostaa vasta-argumenttinsa, jos alkuperäistä hälytystä ei ole kuunneltu.
***
Joku nettikeskustelija sanoi oikein että logiikka on perverssiä, mutta tämän jälkeen että luonto ei toimi loogisesti vaan tilastollisesti.
Tämä on insinöörin teknologinen tapa ottaa tilanne haltuun, mutta se ei kohtaa eikä kerro mitään olennaista luonnosta sinänsä, vaan lähinnä että ihmisellä on lukemattomat tavat säilyttää tappajankasvonsa.
Tilasto on tapa latistaa hallittavaksi se mitä ei ymmärrä, ja silti nähdä siinä jotain variaatiota.