Varpusten pesintöjen suojelu Kaisaniemen puistossa
Kaisaniemen puiston eteläreunalla ovat varpusyhdyskunnat tällä hetkellä hiukan uhattuina toteutuksessa ja suunnitteilla olevien julkisivuremonttien alla.
Valmisteilla olevien osalta olen ollut yhteydessä mm. museovirastoon, sekä Scandic Hotelliin (VR:n myymä rakennus), Kansallisteatteriin, ja Helsingin yliopiston Valtiotieteelliseen tiedekuntaan.
Hiukan sivummalla myös Kansallisarkistolla on käynnistynyt remontti, mutta sen osalta en ole hoksannut pesintöjä varmistaa. Siihen voisi ehkä pesintöjä jopa mahdollistaa sisäpuiston puolella olevalle ihmisten käyttämättömälle reunustalle.
Kaisaniemen koululta pesäpaikka pari kesää sitten ilman harkintaa poistettiin - siellä niitä ei ollut tosin kuin yksi. Tämä käytöstä poistettu ilmastointiaukko muurattiin kokonaan umpeen.
Kysyin myös Helsingin kaupungilta olisiko pesinnöille mahdollista koordinoida jonkinlaista suojeluprojektia, mutta sain lähinnä vastauksen Rakennusvalvonnan roolista asiassa1.
Joissain paikoissa pesinnät ovat sellaisissa rakenneosissa joita ei välttämättä muuteta, mutta osa on käytöstä poistetuissa ilmastoaukoissa ja kattojen alle avautuvissa raoissa.
Aiemmin käytöstä poistetut ilmastoaukot (joista osan suojaristikot vaikuttavat myös tarkoituksella pesinnöille avatuilta) voisi pienellä vaivalla joko a) muokata varta vasten pesintään soveltuviksi ja peittää sopivalla sisäänmenoaukolla tai b) mikäli pesät halutaan pois rakenteista (esim. yleisesti kattojen alta), pesäpaikat voi korvata pesintään tarkoitetuilla rivitalomallisilla laatikoilla (esim. 3-5 pesää), jonka voi haluttaessa sijoittaa myös sivummalle julkisivusta tai viheralueitten välittömään läheisyyteen.
Rakennusvalvonnalta täytyy olla lupa pesälaatikoiden sijoittamiseksi julkisivuun, mutta käytöstä poistetut ilmastoaukot pesäpaikkana ovat kiinteistön omistajan omassa harkinnassa (alkuperäisestä poikkeavista aukoista en ole varma).
Rakennusajattelussa on tällä hetkellä joka tapauksessa joku fiksaatio jossa pesintälaatikko saattaa tuntua vieraalta esim. julkisessa ja vanhassa arvorakennuksessa, mutta mielestäni näin ei tarvitse olla, vaan varsinkin nykytilanteessa voisi päinvastoin olla hyvä tuoda esiin tarvetta huomioida ympäröivä luonto monin eri tavoin.
--
1 Jouduin kommentoimaan aihetta lisää:
En [] ajatellut kaupunkia tässä päätösvallan kannalta, vaan sellaisena tahona jolla on mielekäs näkemys alueen kehittämisestä tältäkin osin, ja jolta saa tarvittaessa tietoa ja valmiita malleja sitä tukevien ratkaisujen toteuttamiseksi.
Kun rakennuksia reunustava puistoympäristö kehitetään itse asiassa hyvin pienien yksityiskohtien huomioimisella mielekkääksi elinympäristöksi varpusille ja muille laululinnuille, luonnon läsnäolo näyttäytyy merkityksellisenä.
Jos se taas jätetään lokkien, rottien ja havaintoa ohjaavan 'haittaeläimen' käsitteen sävyttämäksi taistelukentäksi, kokonaisuus jää hyvin epämääräiseksi.
Samoin käy kun kaupunkikuvan huomaamaton mutta olennainen muuttaminen jätetään ulkomaisten (tai minkä tahansa muunkinmaalaisten) rakennusmiesten (hörähtämällä) ratkaistavaksi ilman mitään harkintaa, kuten esimerkiksi Kaisaniemen koululla suuntaus näytti olevan. Siellä kysymys oli vain yhdestä pesintäpaikasta mutta oletan että tämä kuvaa toimintaa suuressa mittakaavassa.
Mainitsemistani pienistä yksityiskohdista pesintäpaikkojen tarjoaminen on yksi olennainen ratkaisu soveltuvan kasvillisuuden ja maaperän ohella. Rakenteiden osalta esim. vesialtaissa ja rannoissa voisi olla pieniäkin kaltevia pintoja jolloin laululinnutkin hyötyvät niistä.
Minusta nämä eivät vaadi edes kovin suuria resursseja, vaan lähinnä ymmärrystä ihmisen ja luonnon yhteydestä, vuorovaikutuksesta, jne... Tällä on edelleen vaikutus siihen millä tavalla yksittäiset ihmiset hahmottavat ympäristön ja motivoituvat positiivisesti sitä tukevien eikä kuluttavien ratkaisujen tekemiseen. Jos lähiympäristö ei tue tätä ymmärrystä tai havainnoinnin tapaa, "kestävien" ratkaisujen matka käytännön toimintaan voi olla liian pitkä.