Tieteellinen terveys

Tiede palauttaa arkikokemuksen ilmiöt pieniin arkikokemuksen suoraan havaitsemattomiin yksiköihin kuten hormoneihin ja välittäjäaineisiin. Näillä perustellaan terveyden käsitteeseen perustuen aivotonta jumppaa joka vie aina vain eteenpäin.

Nuo samat ilmiöt voi löytää olemisyhteydestä1, juuri sieltä mistä ne on alunperin havaittukin. Koska yksilö ei saa mitään aikaan eettistä viitekehystä avaavilla käsitteillä - kuten mielihyvä, hyöty, itsekkyys, merkityksellisyys - hänet olennaisesti poistetaan olemassaolosta, ja hän on siihen tyytyväinen.

Onhan totta että yksilön jossain määrin kuuluukin kadota, mutta nyt hänet levitetään mielihyvässä koirille.

Jos toiset eivät saa samaa mielihyvää tästä loistavasta liikunnasta, voisiko olla mahdollista että heidän ei kuulukaan mennä tässä koskaan pysähtymättömässä virrassa? Ja jos heidän ei kuulu mennä tässä virrassa, miksi heillä ei ole aavistustakaan muusta? Onko se aavistus poistettu heiltä? Onko se korvattu jollain muulla?

Ei leipää ja sirkushuveja, vaan lihaa ja viihdettä?

Kykeneekö tiede mielihyvää mittaamalla pääsemään mihinkään merkitykselliseen havaintoon?

Hallintoon sovellettuna tämä on aivan liian pinnallista, kaavamaista, ja... päällekäyvää.

Joku nettikeskustelija jonkin keskustelun yhteydessä totesi että "tiede on juna joka ei pysähdy". Tämä viittasi tietysti sen kasvuun ja edistykseen, mutta olisiko tässä nähtävissä jokin muukin ongelma?

Joku jää aina (jyrän) alle, joku jää aina ulkopuolelle.

***

Tiede itsessään ei tässä (ehkä) ole ongelma vaan ihmisten naiivi suhde sen selityksiin tai naiivi välinpitämättömyys niistä. Mutta pieni ongelma on myös se että tiedettä täytyy ja halutaan myydä.

--

1 Käsite on verrannollinen välittyneisyyteen, mutta käytettynä olemisen eksistentiaalisessa viitekehyksessä.

Luokka: »
Luotu 2018-10-15 22:46 | Muokattu 2018-10-17 23:17
http://raulihaverinen.fi/?id=353