Kulttuuri | Sivilisaatio

Jotain pidetään arvokkaana siksi että se on taidetta. Taide on osa kulttuuria (eikä siksi olennaisesti eroa viihteestä) ja sellaisena sen kuoleman koneiston jatke. Taiteessa tuodaan esiin monenlaisia yleviä arvoja, mutta valitettavasti sen toimintaa säätelee lähinnä narsismi.

Kulttuuri on pakotie kun perustavaa olemassaolon ongelmaa ei voi kohdata. Tämä perustava ongelma liittyy selviytymiseen, peruselinkeinoihin sen takaamiseksi, ja suhdetta ympäristöön tämän paineen säätelemänä. Taloudellisia rakenteita voisi jossain suhteessa kutsua sivilisaatioksi, erotuksena sen "henkisyyttä" ja "henkeä" korostavasta kulttuurista. Kaikki sivilisaation funktionaalisuus on kulttuurillista toimintaa, tapaa jolla sivilisaatio toimii - taide, viihde, urheilu ym. ovat kulttuurin tietoisia muotoja.

Kulttuuri ei itsessään tee mitään muuta kuin lisää abstraktimman käsitteellisen tai esteettisen kiristysruuvin sivilisaation kokonaisuuden siteeksi. Se ei itsessään ole yhtään sivilisaatiota väkivallattomampi.

Jos ihminen haluaa selvittää tämän ristiriidan, hän ei voi tehdä sitä kulttuurissa vaan ympäristösuhteessaan. Mitä hän todellisuudessa vaatii ympäristöltään selvitäkseen, ja mitä hän tekee sille? Mitä hän edistää siinä?

Ympäristösuhteen kysymykset eivät kuitenkaan liity vain ympäristöön, vaan häneen itseensä - tavalla jota kutsuttiin myös jumalasuhteeksi. Tämä kallo on kuitenkin tappava.

Mitä tulee ajatukseen kulttuurien taantumisesta sivilisaatioksi (jatkumona), tämä tarkoittaa sitä että uudet "ideat" siirretään (väärennetään) osaksi lihataloussivilisaation rakenteita, lihansyöjän märehdintää. Tämän voi tehdä myös idean tuottaja itse, ja usein tekeekin.

Lihansyöjä ei ole välttämättä ihminen itse, vaan sellainen jonka ihminen hyväksyy.