Pyhä | Tabu

Pyhä on raja jota ei ylitetä, ja sen ylittämisestä laskee leikkiä vain henkilö joka on menettämässä itsensä. Mutta tähän hänet saa vain se, että hän aavistaa että tätä rajaa kaiken aikaa ylitetään.

Tabu on lukkiutuneisuus. Se on toisaalta raja jonka ylittämistä ei voi edes ajatella saati lausua, toisaalta se on vaiettu tapa josta ei haluta keskustella. Se on opittu päähänpinttymä joka estää menemästä liian pitkälle joko toiminnassa tai kommunikaatiossa - vrt. esto, neuroottisuus, perversio.

Yksilö voi varoen ja huolehtien kunnioittaa vain sellaista pyhää jota hän tietää voivansa vahingoittaa. (A)

[Tämä olisi ollut opettavaisin lopetus.]

Se joka jatkaa tästä eteenpäin, on murhaaja, koira.

Ihmiskunta on antanut itselleen tähän luvan, tällä askeleella. Se saattaa jylistä jumaluuden ylivertaisuutta ja vahingoittumattomuutta, mutta se ei kunnioita mitään. (B)

[Tämä loppu väärentää alkuperäisen lopun.]

Etiikka tapahtuu suhteessa siihen minkälaisessa suhteessa kulloinkin on. [Minkälaisen lopetuksen on kulloinkin saanut.] Joskus tämä on tuskallista, ja joskus tätä on tuskallista katsella sivusta.

Staattinen pyhä suhde ei ole mahdollinen. Yksilö tietää että se on siellä, mutta hän ei saa sitä ehdoin tahdoin tavoitella. (A&B) Olemassaolo on kerrostunut siten että olemisen hätäinen ryntääminen kohti pyhää (maailman rajaa) tekee väkivaltaa mille tahansa kerrokselle. Vrt. tämän tekstin merkitysten katoaminen (kerrostuminen) uusien merkitysten rakentuessa (jotka tekevät edellisen pääsemättömäksi) - kokemus on ikävä ja latistavakin, mutta ne merkitykset eivät kokonaan katoa, eivätkä pysyvästi, mutta niiden ilmestyessä uudelleen tämä suhde viestittää juuri sitä että se on hälyttävää.

⊥ Tämä ei ole käytännöllinen oikeutus. (B)

Luokka: »
Luotu 2018-12-24 18:11 | Muokattu 2018-12-24 21:19
http://raulihaverinen.fi/?id=381