Huuto metsään!
animalia anomalia (kuolleeksi asti)
on olemassa ajattelua joka...
***
Kuoleman kulttia edustavat myös ilmiöt
Aiheesta keskusteltiin tässä teemassa 1980-luvulta, ja toki jälkeenkin. Näkökulma on kuitenkin siinä suhteessa vajaa, että itse ihmisen kulttuuri on perustaltaan väkivaltainen, ja tämän tunnelmointia voi jatkaa (tai säestää) lyömättä itse.
Samaa tunnelmointia ovat "kallonmetsästäjät". (En katsonut videoita, viittaan vain tekstiin.) He luulevat "eettisyytensä" kanssa olevansa kuolemasta erillisiä.
- Kallonmetsästäjät – Miksi kuolleet eläimet inhottavat?
- Nuorten naisten erikoinen tapa käsitellä kuolemaa herättää ihmetystä: Eläinsuojelujärjestöt korostavat eläinten oikeuksia — dokumentin tekijä vastaa arvosteluun
Myös eläinsuojelujärjestöjen suhtautuminen huolettaa sikäli, että ne eivät näe että esimerkiksi saalistajat jättävät raatojen paloja mahdollisesti jopa tarkoituksella seuraajiensa löydettäväksi (ja hakevat ne myöhemmin pois jos niitä ei noukittu) niillä tehdään teatteria. Kuolemaa voi seurata saalistamatta itse, jolloin kuolleita tulee eteen. Tässä mielessä raadonsyöjät tosiaan ovat jossain määrin älykkäitä, niiden ei tarvitse välttämättä saalistaa vaan pitää painetta yllä. Kun ihminen seuraa tätä kuoleman tunnelmaa, hänen eteensä myös tulee kuolemaa. Kuoleman seuraaminen itsessään voi olla seuratulle kuolettavaa. Kuolemaa voi myös olla houkuttelevaa seurata, koska jokin maailmassa tekee kuolemaa (kuolinkouristus).
Teksti lainailee muita kulttuurintutkimuksen teemoja spesismillä ja ruumiillisuudella, ja kuulostaa lopulta perverssiltä tyhjiin ajetulta feminismiltä. Se on pinnallinen lemmikki- ja hyötyeläinnäkökulmansa kanssa - se toimii ihmisen kulttuurin kuoleman tehotalouden sisältä.
Teksti kysyy kuin intoileva tehotalousporvari ja elähtänyt feministi: "Miksi kuollutta eläintä ei saisi hyödyntää kuoleman jälkeen? Miksi eläimen ruumis on tabu?"
Koska näkökulma on raadonsyöjän, ja raadonsyöjän näkökulma lähentää kuolemaa , ei elämää. Jos se yrittää tavoitella elämää, se kuolettaa.
Tällainen ihminen ei tiedä tuottavansa kuolemaa.
Kuoleman harrastaja roikkuu toisen tekemässä kuolemassa.
(Artikkelin kuolleet eläimet vaikuttivat olevan kaikki nisäkkäitä.)
***
Kokonaan oma lukunsa ovat luonnontieteilijät kuoleman taloutensa kanssa...
***
Edellä esitelty spesismi on sikäli banaali ilmaus että elämä ei ole koskaan "objektiivista" - etääntyneenäkin se ottaa aina jonkun näkökulman, tai näkökulman joka on jollekin tai joillekin (välittömästi) edullisempi kuin toisille. Banaaliin mielihyvä- ja hyötyajattelun kritiikkin tuo käsite kuitenkin kelpaa. On myös mahdollista arvioida kuinka kuinka paljon "torjuvaa" painetta muille elämänmuodoille antaa - ja nehän ottavat sitä myös haltuun. Tässä suhteellisuudessa eri lajit saavat arvonsa eri syistä. Eri lajeja ja niiden arvostuksia ei voi latistaa sen enempää satunnaisiin päähänpinttymiin kuin "objektivisuuteen".