Aikakauden vastuu
Minkälaisen onnettoman ihmisajattelun kuvaus on falski nostalgia joka kaipaa menneisyytensä muistoja, mutta kun se saa eteensä uutta elämää, se pitäisi saada pois?
Helsinginkin puistoissa yksittäisiä kottaraisia näkee vielä... Töölönlahden lehmusten koloissa on pesiäkin. Parinkin hohtavahöyhenisen livertäjän näkeminen tuo muistoja ja ilahduttaa aina enemmän kuin vaikkapa lauma valkoposkihanhia. Ihan sympaattisia kaakattajia ovat nekin, mutta aivan väärässä ympäristössä Finlandia-talon edustalla tepastellessaan.
Pekka Pohjolainen: "Lahonneet kottaraispöntöt". Suomenmaa 12.5.2018.
Sellaisen joka ei ole todellisuudessa oppinut mitään?
Jokaisena aikana voi omaksua sen valheellisen vastuullisuuden kasvot, joka valloittaa. Se voi kansallistunteessaankin kaivata mennyttään mutta ei osaa pysähtyä, eikä opi uutta.
Se voi kyllä hävitä pelinsä.
https://riista.fi/game/kesykyyhky/
Hauskaa leikkiä, ja vastuullista! Yhteiskunta luo rutiineja, ja rutiinit automaatiota. Sinne mennään.
***
Mitä ekofasismiin tulee, heille suojelemansa eläimetkin ovat lopulta tutkimusvälineitä joita voi peluuttaa keskenään. Kyse ei ole "luonnonlaeista" sinänsä vaan toisella tavalla rajoittuneen (lukkiutuneen) ihmisajattelun soveltamisesta - ei siis näennäisesti välttämättömän ihmisen hyötyajattelun (tai tunnelmoinnin) julmuuden, vaan näennäisen välttämättömän välittömän luonnonjulmuuden, joka on liian innokas ravintoketjuttamaan.
Ekofasismin päällimmäinen mielikuva on se että siinä halutaan ottaa ihmisiltä luonnonsuojelun nimissä pois jotain "oikeuksia". Keskeinen ongelma liittyy kuitenkin juuri valtaan, fasismiin, siihen että luonto tässäkin toimii oikeutuksena.
Luonnon (ja ihmisyyden) tila on ainoa mikä saa sen "tulokset" näyttämään mielekkäiltä - jos näin ei ole, tämä käpistely olisi nähtävissä leimallisesti perverssinä.
Siinä kuin vaino ajattaa, valta kuljettaa - vain sen sisältö vaihtelee. Lopulta se julmuuden viihde joka voi jäädä jäljelle on melko samanlainen.