Lasiset pysäkit!

Katoavien pensaiden ohella toinen jo olemassa oleva skitsohallinnollinen elementti ovat lasiset joukkoliikenteen pysäkit1.

Ne ovat olevinaan esteettisesti miellyttäviä (edelleen erityisesti nykyaikaisessa kosketusnäytöllisessä kontekstissa), mutta ne ovat linnuille vaarallisia, ja niitä on aivan törkeissä paikoissa kuten Kaisaniemen puiston ja Varsapuistikon välissä ja Thalianaukiolla - varmasti vieläkin ikävämpiä esimerkkejä löytyy.

Näillä opetetaan ihminen tiedostamattomaan pelkoon, ja tätä rajoittunutta (jo ohjattua) tilaa käytetään lisäksi mainontaan. Ihminen kulkee ohi pelon varautuneisuudessa (stressin esiaste) ja samalla hänelle vilkutetaan mainoksia2.

Kaikki ympäristösuunnittelu antaa ihmiselle jonkinlaisen peruskokemuksen joka ohjaa myös hänen ajatteluaan, mutta tämä alkaa lähentyä jo liian halpaa vainohallintoa. Yhteiskuntaan myös väistämättömästikin syntyy vastaavia tunnistettavia vaaranpaikkoja (jotka siis myös auttavat tunnistamaan jotain), mutta mielestäni tätä ilmiötä kultivoidaan jo aivan liikaa.

Amerikkalaisissa elokuvissa kuvattu vainoutunut taistelu ei ole oikea tapa reagoida: se vainoutuu tilannesidonnaisesti näkemättä itse ilmiön eli maailman ominaisuuden peruuttamattomuutta mikä sisältää mm. sen että emme ole erillisiä yksilöitä tai edes lajina erillinen. Olennaista on kysymys siitä miten nämä ilmiöt saadaan mukaan mielekkäämpään maailmankuvaan, jossa ei ole niitä rajoittuneisuuksia kuin länsimaisessa teknologisuudessa, eikä se puolestaan sorru muihin perinteisempiin massahallinnoinnin tai puhkeavan joukkoväkivallan muotoihin.

Luonnoneläimillä ei ole vaikeutta tunnustaa tai tarvetta piilotella tämän väistämättömän ilmiön olemassaoloa - kysymys on siitä löytääkö ihminen luontoon oikean vuorovaikutusuhteen. Oikea suhde eivät ole "parhaat ystävät"3 koirat tai muutkaan pedot, tai vangitut eläimet. Eikä se myöskään ole lähin sukulainen (kädelliset, nisäkkäät), vaan jokin jonka elämänmuoto on erilainen ja se on kaiken aikaa ymmärrettävästi läsnä, mutta vaarassa ja viestittää vaarasta. Pieni lintu, pahin kilpailija?

--

1 Ks. esim. soveltavalta kaupunkilintusivustoltani Turvallisuus ja Lasirakentaminen.

2 Ihmisnäkökulmasta: mitä pitää tapahtua että yksittäisen ihmisen (tai yksittäisten ihmisten) stressaantuneisuus muuttuu olemassaolevaksi ja merkitykselliseksi? Montako heistä saattoi uhrata? Tiede perustuu laskemiseen, siihen että on tilasto, kuolemastakin. Onko kaikki ennalta tieto ennakkoluuloa? Mutta mihin sekin tieto perustuu. Voiko kuolemanlaskijan tieto vuotaa?

3 Kaikki suhteet voivat muuttua huonoiksi suhteiksi. Ne voivat olla este muille ystävyyksille antamalla väärän normin. (väärä lähestyminen) Mutta koirahan ei ole siinä vapaaehtoisesti. (väärä etäisyys)

Luokka: »
Luotu 2019-04-08 19:25 | Muokattu 2019-04-08 20:01
http://raulihaverinen.fi/?id=400