Välitön kommunikaatio

Välitön kommunikaatio ei ole sinä ja minä.

Välitön kommunikaatio ei ole kahdenkeskistä, vaan koko elämänpiiri.

Sen fokus vaihtelee.

Suhteen avaruutta rajaavat ajatukset joita voi ajatella. (Tieto, ymmärrys...)

Suhdetta rajaa edelleen se mitä ei halua ajatella. (Etiikka, ymmärrys...)

***

Suhteessa elävään olentoon syntyy rajoituksia, jolloin kaikki ei ole mahdollista. Suhde ei ole leikkiä, ulkoisuutta tai laskemista.

***

Suhteessa luonnoneläimeen toinen osapuoli vastaa siinä määrin kuin se pystyy fyysisesti vastaamaan saattamatta itseään tai toista (tai koko elämänpiiriä) vaaraan.

Suureellisuudet voivat olla liian suuria. Tämä merkitsee että pähkinän antaminen linnulle voi olla järkevin vuorovaikutuksen muoto, tai sen rajoittamisen muoto, jolloin vuorovaikutus on se mikä samalla syntyy, eikä enempään pyritä.

Vuorovaikutusta ei ole mikään temppuilu, vaan kaikki syntyneet vaikutelmat.

Luonnoneläin kykenee seuraamaan intuitioita, mutta se näkee niissä sen mikä niissä on tärkeämpää. Riippuen siitä että kyseessä on eläin joka näkee tärkeää, eikä eläin joka haluaa pelleillä ja pelleilyttää jotain.

Vuorovaikutus ei ole "läheisyyttä" vangittuun eläimeen, vaan että sille eikä sen lähiympäristölle ei muodostu vaaraa eikä se kiristy liikaa.

***

Kirjoittaessani ajattelin talitiaista, mutta ajatellessani ensimmäisiä ajatuksia ajattelin varpusta. Ja sitten aavistelin myös asioita joita haluan ja sellaisia jotka painostuvat lähemmäs ilman että niitä haluaa (tekemään pahaa).

Lajit ja yksilöt ovat erilaisia, eikä niitä pidä sekoittaa.

Liika kiristyminen ei ole hyvästä, eikä liika määrääminen, eikä väsyminen.

***

Onnistuminen on haltuunottoa, mutta todellisuus saattaa sietää paremmin painostumista.