Lintujen ympäristöt kaupungissa
Poistettua tekstiä kaupunkilinnut.fi -sivustolta. Siistin sivustoa siten että sinne jää eri sivuille vain mahdollisimman teknistä ja käytännöllistä tietoa. Saatan tosin järjestää näistä yhtenäisemmän tekstin.
Esittely
Pesintämahdollisuuksien tarjoaminen kaupunkilinnuille sekä niiden elinympäristöjen kehittäminen ja yhteensovittaminen ihmisen muokkaamaan ympäristöön.
Kehittämiskohteina voivat olla erikseenkin pesintämahdollisuudet, elinympäristö, talvehtimisalueet, tai ihmisen luontosuhdekin, mutta kokonaisvaltaisemmalla huomioinnilla voi paremmin vaikuttaa myös esiintyviin lajeihin.
Huolehtimisena ympäristön on tarkoitus olla viihtyisämpi ja kiireettömämpi myös ihmisille.
Päivityshistoria
- Sivusto on avattu 12/2018.
- Sisältöä on 03/2019 kertynyt aika laajasti. Odottaa pientä puhtaaksikirjoittamista, yhtenäistämistä ja jatkokehittelyjä.
Estetiikka
Luonnoneläinten elinympäristöjen huomioiminen merkitsee laajennosta visuaalisen tai toiminnallisen ihmiskulttuurin muotoihin perustuvaan estetiikkaan. Luonnon liike joka näin syntyy ei samalla tavalla perustu tai sen ei tule perustua inhimillisen hyötykäytön pyrkimykseen (mitä näin syntyvän ympäristön estetisointikin on).
Luonnolla on eri tavoin ominaisuus viestittää rajoittuneisuuksista inhimillisen kulttuuriin lukkiutuneessa olemisessa. Siksi luonnolle on hyvä jättää enemmän tilaa kuin olisi puhtaasti "inhimilliseltä" kannalta käytännöllistä. Ihminenkin tarvitsee sen ylimääräisen tilan joka ei ole välittömästi hyödyllistä, ja jossa hän myös voi saada tietää olevansa muunkin kuin inhimillisen sivilisaation hallinnon alaisena, ja vastuullinen muillekin tahoille. Tämä voi puolestaan avata mahdollisuuden ymmärrykseen jota ei välttämättä ole mitenkään itsestäänselvästi saatavilla minkään aikakauden oppikirjoista tai ole hallussa millään oppiarvolla.
Näkymättömät vaarat
Kaikki lasisuuden aiheuttamat ongelmat eivät välttämättä näy tunnistettavina ja tilastoitavina törmäyksinä siihen, vaan huonosti suunnitellun ilmapiirin törmäyspaineena joka rajoittaa liikkumista ja lisää painetta muihin onnettomuuksiin. Lasi voi antaa (ihmiselle) visuaalista avaruutta, mutta lisätä psykologista (ohjaavaa) ahtautta. Se antaa illuusion avaruudesta tai lisänäkyvyyttä, mutta tuo näkyvyys ei ole käytettävissä liikkumiseen ja se ei ole psykologisesti itsestäänselvää, mikä on pois muusta havainnoinnista - se on siis turhaa informaatiota.
Pidän myös ongelmallisena vaaralliseksi tiedetyn elementin enemmänkin viihteellisen kuin tarpeellisen käytön kyynistäviä vaikutuksia ihmisiin.
Julkisen liikenteen pysäkit
Edelliseen tutkimukseen liittyen. Kuolleiden lintujen etsiminen pysäkeiltä myös piirittää lintuja tavalla tai toisella pysäkillä, ja saattaa aiheuttaa niiden törmäämisen. Se tuskin muuttaa yleisellä tasolla tutkimuksen paikkansa pitävyyttä, mutta saattaa tehdä siitä osittain kyseenalaista. Törmäämiseen liittyy aina myös muita tekijöitä.
Pysäkkejä käytetään esimerkiksi Helsingissä.
Varsapuistikon ja Kaisaniemen puiston välissä on rivi läpinäkyviä pysäkkejä lintujen lentoreitillä. Vaarallisin neljästä on vaihdettu turvallisemmaksi, mutta ainakin yhteen törmää vielä lintuja.
Laki ottaa asiaan kantaa:
"Kevyen rakennelman ja pienehkön laitoksen tulee -- turvallisuudeltaan -- täyttää kohtuulliset vaatimukset. Rakennelman ja laitoksen tulee sopeutua ympäristöön." (Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132 168 § Kevyt rakennelma ja pienehkö laitos)
Jostain syystä "ympäristöön sopeutuminen" ja myös "turvallisuus" on tulkittu melko kammottavalla tavalla.
Rakennusremontit
Vähintä mitä rakennusremonteissa voi tehdä, on aloittaa ne pesintäkauden ulkopuolella, esim. syyskuusta alkaen. Yksi ongelmallinen käytäntö julkisivuremonteissa kuitenkin on se että niitä aloitetaan kesällä ilman tietoa pesinnöistä. Epäilen että näissä ei pääsääntöisesti myöskään edetä lainmukaisesti. Kaikki lintujen pesinnät ovat rauhoitettuja ja niiden siirtäminenkin vaatii luvan.
Joissain EU-maissa rakennuksessa sijaitsevat pesäpaikat vaativat myös aina poikkeuslupaa ja pesäpaikkojen tuhoutuminen edellyttää korvaavia toimenpiteitä. Ehdottaisin tämän pohjalta (ainakin ajatuskokeena) yleiseksi käytännöksi vähintäänkin seuraavaa toimintamallia:
Tällöin myös tuo pesäpaikat poistava ratkaisu siirtyy muuhun harkintaan eikä tapahtu tavanmukaisesti ja automaattisesti. Rakennustöiden ilmapiirikin ehkä parantuisi jos silloin kaikilta osin kunnostettaisiin eikä tämänlaatuinen tuhoaalto enää kulje mukana jossa jäljelle jäävät vain rotat ja murretut nippusiteet. (Jostain syystä ihmiset haluavat toimia näin.) Tällä tavalla mahdollisesti ulkomailtakin peräisin oleva vainoilmapiiri lakkaa olemasta suomalaisen yritystoiminnan pesänryöstöjä nuuskiva perusta. Mitä itse rakennukseen tulee, korjausten laatukin olisi varmasti parempi, jos toiminnan perusmotiivi ei ole paikan ryöstäminen. Pesäpöntön sijoittaminen tässäkin tapauksessa vaatii rakennusvalvonnan luvan.
Muita aiheita
Muita sivuston aihepiirin ulkopuolella olevia edistämisen tarpeessa olevia aiheita.
- Lintujen pesintäaikainen metsän hakkuukielto, tai muita erityisehtoja hakkuille pesintäaikana. Lakiehdotus avohakkuiden kieltämiseksi ei suoraan vastaa tähän ongelmaan.
- Suojausta vaativien marjapeltojen suojaaminen metalliverkon ja tukirakenteen kaltaisilla ratkaisuilla rastasverkon ja muiden kyseenalaisempien torjuntaratkaisujen sijaan. Kasvihuoneita ja muita rakenteita tehdään, mikä estää sen tässä.
- Erityisesti rauhoittamattomien eläinten ympärille kerääntyy tarpeetonta itseoikeuttavaa aggressiota, ja mielestäni tällaisen aggression ehkäisy sen kannustamisen sijaan pitäisi olla yhteiskunnassa prioriteetti. Aggressiota oheistuotteena synnyttäville ilmiöille pitää löytää vaihtoehtoisia ratkaisuja.
- Yksi kysymys torjuntaratkaisujen tarpeissa on se, että aggressiivisimmissa muodoissa ne tulevat houkutteleviksi kun toiminnan mittakaava itsessään on suurta. Kuinka mielekästä on edes tehdä suuren mittakaavan haltuunottoja joita ei kykene rauhallisemmilla estoratkaisuilla toteuttamaan? Mielestäni näillä aggressiivisilla ratkaisuilla on muitakin seurauksia, joiden hintaa on hyvin vaikea laskeaa.
- Yhteiskunta pyrkii tehokkuuteen, mutta esimerkiksi lihantuotanto ei ole tehokasta.
Yhteiskunnassa on vallalla itseoikeuttava draivi jolla ei ole näennäisesti aikaa tai mahdollisuutta tämänkaltaisia kysymyksiä ratkaista. Sen sijaan sillä on aikaa ja se tavallisesti haluaa moninkertaistaa ja perversoida ne. Tämä sitoo ihmisiä ja edellyttää ihmisiltä osallisuutta tai osallistumista tavalla joka on väärin ja ihmisyyden haaskaamista.
Ihmiskunnan aiheuttamat ongelmat ja uhat (ilmastonmuutos, massasukupuutto) eivät korjaannu teknologialla vaan elämäntavan muutoksella.
Pönttöideat
Kommentteja erikoisemmista pönttöideoista ja materiaaleista.
Materiaalit
Muovisessa viemäriputkesta tehdyssä "ikipöntössä" näytti olevan rakoa katossa, joten kosteutta pääsee sitä kautta haihtumaan pois. Samoin sijoituksen voi tehdä varjoon. Ohjeen pohja näytti kuitenkin liian tiiviiltä, joten rankkasade voi kertyä sisään eikä pääse valumaan ulos. Puupönttö hengittää myös muuten itse materiaalin osalta. Kuumuus itsessään voi myös olla ongelma.
Myös filmivaneria voi periaatteessa ajatella kestävänä pönttömateriaalina, mutta sama tiiviysongelma on siinäkin, se ei itsessään hengitä ja kerää siten kosteutta sisäänsä. Olen yhden sellaisen poistanut samaan aikaan kun vaihdoin samasta paikasta muita puisia lahoavia ja putoavia pönttöjä. En tiedä kuinka pitkään ne olivat paikalla olleet, mutta samalla tavalla hauraalta ja lahoavalta filmivaneripönttökin vaikutti - ehkä se oli kerännyt ja pitänyt sisällään kosteutta enemmän.
Urpo Koposen erikoispöntöissä on käytetty tavallista ja filmivaneria (punarinnan pönttö ilmeisesti kokonaan filmivanerista mutta se on melkein avopönttö jonka suuremmasta sisäänmenoaukosta ilma vaihtunee). Nämä on sijoitettu rakennuksen katoksen alle joten pohjissakaan ei näy veden valumisaukkoja jotka muuten olisivat tarpeen.
Korkealle ja vaikeaan paikkaan rakennukseen kiinnitettävät pöntöt voi hyvin tehdä paksusta vanerista jolloin pidemmän käyttöiän takia sitä ei tarvitse huoltaa tai vaihtaa yhtä usein.
Vaneria ainakin tavalliseen kottaraisen pönttöön käytettäessä on hyvä huomata että sitä mahdollisesti käyttävän tervapääskyn tai käenpiian poikaset tarvitsevat karheaa lautaa tai parin millimetrin syvyisiä uria pöntön etureunan sisäpintaan päästäkseen ulos.
Perusmalli
Mutta muuten lautapönttö ja filmivanerikatto on varmaan kätevin perusmalli jonka kanssa ei mene niin helposti aloittajalta vikaan. Pohjapalaan hiukan turpoamisvarana väljyyttä ja veden valumista varten rakoja esim. veistämällä kulmat tai poraamalla, ja sijoitussyvyys hiukan reunalautojen sisäpuolella.
On varmaan makuasia onko pohja, katto, vai etuseinä paras jättää avattavaksi, jos pönttöä on tarkoitus puhdistaa. Avattava katto on ehkä ratkaisuna kestävin.
Lisähuomioita
Yleisesti ottaen, nokkelat ideat ovat ihmiselle viehättäviä, mutta luonto on siitä petollinen että se selvittää kaikki ansapaikat. Itse olen huomannut että jokaisen poikkeaman joutuu miettimään moneen kertaan ja tekemään kaiken huolella siten että itse pöntön tekemisen tapa sopii pesivän linnun elämään. Kaikki nokkelat ideat sisältävät ansan vaaroja, joiden selvittäminen ja ennakoiminen on yhtä monimuotoinen tehtävä kuin luonto itse.
Ylitsevuotava tarve estetiikkaan voi myös olla intressi joka lähtee ihan muualta kuin itse lajista jolle pesintä olisi tarkoitus järjestää.